Pitäähän koiralla keppi olla...

Muutama uusi kuva

Viikonlopun näppäilyjä eli kuvat ovat viime sunnuntailta 6.6.10.

"Heitä jo!!"

Tukka kipeenä

Eipä arvannut Raksu mihin joutuu, kun se heräsi tänä aamuna klo 3.45. Aamulenkkiä heitettiin jo neljän aikaan aamulla ja sitten startattiin auto kohti Helsinkiä.

Raksu oli mukanani töissä, jossa se nukkui kiltisti autossa parkkihallissa aina kun kävin sitä kurkkaamassa. Puolen päivän aikaan kävimme kävelyllä, ja Raksu pääsi elämänsä ensimmäisen kerran koirapuistoon. Puistossa oli vain pieni terrieri, josta ei oikein leikkikaveriksi ollut.

Kolmen jälkeen jätimme työpaikkani ja suuntasimme kohti eläinlääkäriasema Mevet'iä lonkkakuvaukseen. Samalla tsekattiin myös silmät ja kuvattiin kyynärnivelet. Kuvaus oli Raksun kasvattajan järjestämä, joten paikalla oli puolenkymmentä riiseniä ja meidän marsu. (Tuo oli Tiia niin loistava! ;D) Raksu oli vilkas tyttö silmätippojen laittoon saakka, sitten alkoi vähän epäilyttää koko juttu kun ei nähnyt kunnolla.

Eläinlääkäri totesi silmät terveiksi, ja tarkastuksen jälkeen Raksu sai rauhoittavan lääkkeen ja lähti köllimään mustien karvaturrien kylkeen odotushuoneeseen. Hetken odottelun ja unien jälkeen lonkkakuva meni hienosti. Ensimmäinen arvio oli, että Raksulla on C:n lonkat. Kyynärät olivat 0/0.

Kuvauksen jälkeen tuli herätyspiikkiä lihakseen ja Raksu tokeni muutaman minuutin kuluttua. Se oli herättyään hyvin pää pyörällä, joten vein sen autoon jatkamaan huilimista. Kotimatka kesti tunnin verran ja koira nukkui koko matkan.

Kotiin päästyä Raksu ajatteli jäädä pihalle nurmikolle köllimään, mutta pakotin koiran kuitenkin tulemaan sisään. Riisuin takin yms. normaalit kotitoimet, mutta Raksu seistä nökötti pää nuokkuen eteisessä. Vasta kun huhuilin sitä, se tuli luokseni keittiöön.

Silmätipoista johtuen Raksun silmät vielä harittavat, eivätkä jalatkaan vielä kovin tukevasti askeleita ota. Koiralla näyttäisi olevan ihan kunnon krapula ja sitä se nyt lepäilee pois tätä kirjoittaessani. Sellainen päivä meillä tänään.

Aamulenkillä oli suloinen keli

Voi elämän kevät

... ja kesä ja isä ja äiti.

Terveisiä Järvenpään näyttelystä, jossa kävimme pyörähtämässä. Kotiin kakkosen kanssa.

Ritva Raita arvioi Raksun näin: "Turhan pieni narttu, joka liikkuu hyvin. Hyvä pää, ilme, purenta. Toivottavasti narttu kehittyy."

Ritva mittasi Raksun ja totesi sen olevan 42 cm korkea eli tulipahan sekin todettua ja siitä ilosta maksettua. (tähän sellainen pirunsarvihymiö perään. ;)) Buchinartun korkeus pitää olla 42-48 cm eli koira on aivan "normaalikokoinen", mutta tuomari olisi halunnut min. 50-senttisen buchin. Massaahan koiralla ei vielä ole, mutta ei ole ikääkään.

Eli sellainen reissu, taidan jättää saamani ruokintaohjeet yms nyt dokumentoimatta tähän... ;)

Kasvattajaa oli kiva nähdä eli ei ollut turha reissu siinä mielessä!

[edit: tarkennus tähän ylläolevaan; minulle on aivan sama, vaikka tuloksena olisi ollut nolla, mutta nyt H=sininen nauha tuli ihan hyvällä arvostelulla ja koiralla. Arvostelu ei siis tuo esiin koiran vikaa, jonka takia laatuarvio tippui H:hon vaan "vika" oli tuomarin päässä, koska hän muisti rotumääritelmän väärin. Yritin kyllä sitä oikaista, mutta tuomari pysyi omassa kannassaan.]

Tottista

Tajusin eilen, etten ole kertonut lainkaan meidän koirakoulusta. Kahdeksan kerran kurssista on jo 6 takana, ja näistä meillä jäi yksi väliin pikkuisännän menojen takia. Kurssia on pitänyt Nina Agricolahallin pihalla ja kivaa on ollut.

Raksulle tekee todella hyvää joutua keskittymään muiden koirien läsnäollessa. Meidän vieteri kun tykkää vain leikkiä toisten kanssa ja touhuta (no joo, ikää on vasta vuosi, eikä vielä tarvitsekaan rauhoittua :)). Lisäksi minä tykkään kun saan uusia ideoita ja vinkkejä Ninalta sekä siitä, että joku korjaa omia hölmöyksiä. Koira kyllä osaa jutut, mutta vielä kun saisi mamman toimimaan. ;-D

Olemme treenanneet paikallaoloa, seuraamista, kohtaamista, ja istumista, seisomista ja maahanmenoa liikkeestä muun muassa. Hyviä arkitottistaitoja kaikki. Ja kyllähän ne kisat siintävät haaveissa tulevaisuudessa, mutta ehkä vuoden päästä tai jotain??? Sitten kun vieteri pysyy kaksi minuuttia paikallaan ja osaa seurata vapaana...

Karvainen juttu

Koska entlebuchinpaimenkoiria on Suomessa vain satakunta, se ei ole kovin tunnettu rotu. Usein koiran kanssa liikkuessa minulta tullaan kysymään koiran rotua ja tietoja siitä. Samoin voisin kuvitella, että tänne blogiini eksyy lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita rodusta.

Kerronpa siis teille yhden tosiasian arjestamme. Kun talvella on pakkasta kaksikymmentä astetta ja toukokuussa vastaavasti saman verran plussaa niin koira vaihtaa turkista toiseen melko tehokkaasti.

Karvaa on joka paikassa paitsi itse koirassa. Itse asiassa Raksulla on kaulassa jo kaljuja alueita, koska se on tiputtanut KAIKEN alusvillan pois. Ja sitä irtoaa vielä lisää. Viime lauantaina imuroin kodinhoitohuoneen laattalattian, jossa karvat näkyvät ja pyörivät, kolme kertaa ja siitä huolimatta illalla oli sen näköistä kuin tilassa ei olisi imuroitu viikkoon. Reipas ravistus ja karvaa on taas joka puolella.

Eli rotua harkitseville tiedoksi, vaikka buchin turkki on helppohoitoinen ja karva pehmeä, niin kyllä se teettää myös (siivous)työtä. Epätoivoissani ostin myös paljon kehutun Furminatorin. Se on ihan ok, jos on pohjavillaa, mitä poistaa. Mutta kuollutta ja vaihtuvaa (pentu)päällyskarvaa sillä ei saa vaan kumisuka on siinä parempi.

Että kaljulla koiralla näyttelyyn taas sunnuntaina, jee. Eipä ois tätä arvannut vielä maaliskuussa kun ilmoittauduin hankien keskellä...