Joulukuun aamuna

Tänään tajusin, että Raksun operaatioon on kymmenen päivää.
Kun Raksu jää sairaslomalle, se tulee olemaan melkoinen muutos Murulle, joka on tottunut aina liikkumaan ja olemaan Raksun kanssa.

Minulla on siis kymmenen päivää aikaa totuttaa Murua omatoimisuuteen. Muru on muun muassa tottunut siihen, että se nukkuu Raksun kanssa ja sairasloman aikana se ei ole mahdollista. Olen ajatellut, että Raksu nukkuisi minun huoneessani kevythäkissä, mikä voi olla Murulle järkytys. Se on muutenkin äänekäs pentu, joten muutama yö voi mennä piippausta kuunnellessa ellemme totuttele ennalta.

Samaten Raksulle pitää näyttää kevythäkki yms muutokset nyt hyvissä ajoin kun se vielä näkee. Emmehän yhtään tiedä, mikä on tilanne 21.12. jälkeen. Olen myös alkanut tehotreenin Raksun kanssa perustottelevaisuuden osalta. Sen pitää pysähtyä ja pysyä paikallaan kun sitä vaaditaan, ettei se loukkaa itseään. Olemme myös opetelleet uusia käskysanoja kuten "portaat" kun pitää nousta ylös tai mennä alas portaita.

Monta pohdittavaa juttua, mitä pitää vielä ehtiä harjoitella. Huh!

Joulua odotellessa

Eilen sain puhelinsoiton eläinklinikka Apexista. Siellä on töissä Sari Jalomäki, jolla on laitteet silmän laserleikkaukseen. Mikäli vain silmä on tarpeeksi hyvässä kunnossa, tarkoituksena on laseroida se niin, että silmänesteen virtaus silmään vähenee. Tällöin paine ei pääse nousemaan niin herkästi, mikäli silmän sisään tulee tulehdusta tms. estämään nesteen virtausta ulos silmästä kammiokulman kautta.

Raksun silmän operointi on 21.12. Onneksi tulee joulu ja Raksulla on hyvää aikaa sitten toipua rauhassa leikkauksesta.

Lääkitys jatkuu ennallaan (3 x pv Cosopt, iltaisin Xalatan) leikkaukseen saakka. Näiden lääkkeiden lisäksi Raksulla aloitetaan kolme päivää ennen operaatiota antibiootti ennaltaehkäisemään tulehduksia ja tulehduskipulääke.

Nyt on kaikki sormet ja varpaat ristissä, että pärjäisimme vielä tämän puolitoistaviikkoa ilman takapakkeja. Raksulla on silmänpainekontrolli ma 19.12., jolloin kuulemme väliaikatiedot.

Laskeskelin vakuutusta varten kuluja. Raksun vasemman silmän hoito ja poisto maksoi aikanaan noin 850 euroa. Nyt tähän oikeaan (seuranta ja glaukooman hoito) on mennyt jo 650 euroa. Halpaa lystiä koiran pito. Vasemmasta vakuutus korvasi onneksi kaiken omavastuuta lukuunottamatta. Toivottavasti myös tämä oikea kuuluu vielä korvauksen piiriin.

Ja jos joku vielä tulee minulle nipottamaan, ettei vie jalostukseen käytettävää koiraa gonioskopiaan tutkimuksen kalliin hinnan takia, niin voi olla, että sanon rumasti...

Väliaikatietoja

Kävimme eilen Raksun kanssa silmänpainekontrollissa. Paine oli laskenut 26:een, mikä on lähes normaalipaine. Silmä siis vastaa lääkkeeseen hienosti.

Sovin eläinlääkärin (Tarja Kolisoja, joka on erikoistunut silmiin) kanssa, että jatkamme toistaiseksi lääkityksellä. Verkkokalvo on alkanut rapistua silmästä kun äkillisesti kohonnut paine vaurioitti silmän sisäosia. Tämä tarkoittaa sitä, että silmä ei toimi enää normaalisti, vaikka Raksu jotain näkeekin. Lääkitys siirtää sokeutumista ja koira ehtii tottua tilanteeseen paremmin näön huonontuessa pikkuhiljaa.

Lääkityksen lisäksi eläinlääkäri lupasi vielä konsultoida silmäspesialisti Sari Jalojärveä, joka on tehnyt silmän laserointileikkauksia koirille. Olen ymmärtänyt, että leikkauksessa vaikutetaan silmänesteen virtaukseen silmän sisällä. Vähemmän nestettä, vähemmän painetta, mikäli kammiokulma toimii edes jotenkin. Tämä olisi pieni toivonkipinä Raksulle, että se saisi pitää osittaisen näkökykynsä vielä jonkin aikaa eteenpäin. Sari on tämän viikon lomalla, mutta toivottavasti palaa asiaan ensi viikolla.

Helppoa tämä ei ole. Koska Raksulle pitää laittaa tippoja 4 krt päivässä, se on kulkenut mukanani töissä. Tai itse asiassa molemmat koirat ovat. Onneksi ne viihtyvät autossa ja nukkuvat nätisti päivät. Mutta tilanne vaatii minulta erityisjärjestelyjä päivittäin ja siitä syystä olisi jo helpottavaa saada tilanteeseen jokin ratkaisu. Vaan päivä kerrallaan mennään, vielä me pärjäämme näin.

Tänään kun heräsimme, oli satanut lunta. :) Raksu oli touhuissaan ja oli ihana katsella sen intoa, kun ei yhtään tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muru oli enemmän hämillään kuin iloinen lumesta, mutta kyllä sekin kiinnostui lunta tutkimaan.

Pari kuvaa joulukuun alusta

Glaukooma toisessa silmässä

Tänään se sitten tapahtui, mitä on viime uudesta vuodesta asti kauhulla odotettu. Raksu heräsi aamulla sokeana.

Eilen se vielä juoksi metsässä kavereiden kanssa ja leikki lelulla. Tänään on kaikki toisin.

Aamulla huomasin heti, että jotain on vialla ja koira ei näe. Sain ajan eläinlääkäriasemalle klo 11 aikoihin. Silmänpaine oli 74 ja verkkokalvo osin irtoamassa. Saimme lääkitykseksi kahta silmänpainetta alentavaa lääkettä, Cosoptia ja Xalatania, sekä leikkausajan ensi viikon keskiviikolle. Silmä siis tullaan poistamaan.

Lääkitys laskee painetta jonkin verran ja koiralla on osa näkökyvystä vielä tallella. Iltapäivän aikana se on selvästi nähnyt jotakin. Mutta tämä on tilapäistä. Sitä täytyy itselle jankuttaa ja hyväksyä.

Olen koko vuoden varautunut siihen, että tulemme jatkamaan koiranelämää sokean koiran kanssa. En ole valmis lopettamaan koiraa, koska se on vielä niin nuori. Mutta täytyy olla realisti. Jos Raksun pää ei kestä sokeutta, jos se alkaa pelätä tai sen luonne muuttuu merkittävästi niin sitten täytyy tehdä suurempia päätöksiä.

Mutta niiden aika ei ole vielä. Ei luovuteta.

Syystyttöset

Muru kuvissa 20-21 viikkoa. Ja Raksu. :)

Hau!