Iltalenkillä

Joutsenia bongaamassa

Ainakin 28 joutsenta oli toissa-aamuna Koskenkylänjoella ja niitä ihmeteltiin.

28 swans at Koskenkylä river.

Hyvää Pääsiäistä!

Happy Easter To You All!

Kuukausi mennyt

Raksun sokeutumisesta on nyt mennyt muutaman päivän yli kuukausi. Ja täytyy sanoa, että ihmeen hyvin ja helposti tämä arki on lähtenyt sujumaan.

Leikkaushaava parani tästä silmästä nopemmin kuin ensimmäisestä. Turvotusta oli selkeästi vähemmän. Hoidossa oli se ero, että suihkuttelin haavaa päivittäin, joten ehkä se auttoi paranemista? Vanulapuilla putsaaminen oli jotenkin niin työlästä.

Raksu pärjää hienosti kun sillä on Muru kaverina. Vaikka päätös toisen koiran ottamisesta tuli äkkiä, näin jälkikäteen ajateltuna se oli oikea. Raksulla ja Murulla on ihan omat koirien jutut ja maailmansa, johon me ihmiset emme kuulu, enkä halua siihen tunkeakaan. Voin vain kuvitella miten paljon köyhempää Raksun elämä olisi ilman koiratouhuja toisen koiran kanssa. Minun roolini on nyt selkeämmin vain ohjata, ettei Raksu satuta itseään sekä keksiä ylimääräisiä, yhteiskunnassa pärjäämisessä auttavia asioita. Kuten viedä Raksua ulos kaupungille jne. Ja tietysti huolenpito, ruoka ja muut perusjutut täytyy hoitaa. :) On hienoa seurata esimerkiksi pellolla ulkoillessa, miten koirat löytävät yhteyden ja tekevät omia juttujaan vajavaisuuksista huolimatta.

Viikonlopun aikana Raksu on alkanut jälleen painia Murun kanssa ja leikkiä tässä sisälläkin. Alkuun se kieltäytyi kaikesta leikistä, mutta nyt on taas löytynyt yhteinen sävel ja luottamus. Se on hienoa.

Viime yönä oli pakkasta

Sunday morning

Arkea

Apologies for my English speaking blog readers. This post is in Finnish. I'm too lazy to translate but you may try Google Translator if interested.

Ajattelin kirjoitella muutaman rivin arjestamme. Raksu on toipunut hienosti, mutta on vielä toipilas, vaikka ei sitä itse niin haluaisikaan. Pakkolepoa siis on pakko tehdä, että koira huilaa.

Kun pellolla on ollut lunta, siellä on ollut todella helppoa ulkoiluttaa myös sokeaa koiraa, joka tykkää leikkiä. Kesällä täytyy mennä hiekkakuopalle, jossa ei ole puita. Juoksutilasta huolimatta meidän täytyy tsempata Raksun kanssa tottelevaisuutta. Kuvassa oleva oja oli auennut pellon reunaan viime viikolla ja keskiviikkoaamuna Raksu mulahti juuri tuohon kohtaan kun ei totellut seis-käskyä. Se pääsi itse ylös reunalle, mutta oli tietysti tapahtuneesta ihmeissään. Onneksi se on niin kovapäinen ettei säikähtänyt, vaan meno jatkui ennallaan kun pääsi ylös. Ja minä jouduin pesemään haisevan koiran ennen töihin lähtöä. Kiire meinasi tulla.

Sivulle tulo Raksulta onnistuu ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Se tulee lähelle, testaa kuonollaan missä jalkani on ja parkkeeraa peppunsa viereeni. Myös seuraaminen käy sokealta koiralta ihan ok.
Luoksetulossa olen huomannut, että koiran on vaikeampi hahmottaa paikkaani, etenkin jos se tulee luokse kauempaa, jos käytän pelkkää ääntäni. Jos taputan käsiä yhteen tai taputan kädellä reiteen, koiran on helpompi suunnistaa luo kuin pelkän kutsun/puheen perusteella. Olen ajatellut myös kokeilla pilliä pysäyttämiseen. Se vain vaatii paljon, paljon treeniä vielä.