Kuulumisia

Ei ole muutamaan päivään tullut kirjoiteltua Raksun blogiin.

Tikkien poisto meni hienosti ja nyt vain kasvatellaan karvoja takaisin. Silmä umpeutui hienosti ja pikkuhiljaa olemme lopetelleet Raksun sairaslomaa. Lenkit pitenevät ja pääsemme taas touhuamaan

Raksu on pitkälti oma iloinen itsensä. Se on tottunut hienosti silmättömyyteen ja törmäilee harvoin. Etäisyyksiä sen on vielä vähän vaikea hahmottaa ja se juoksee useasti päin kun tulee luo.

Tänään iltalenkillä kävelimme hämärämmän pätkän läpi, jossa ei ole katuvaloja. Pimeys sai selkeästi Raksun reagoimaan ja se tunsi itsensä epävarmaksi. Se alkoi haukkua ja paimentamalla pysäyttämään minua. Eli pimeisiin paikkoihin pitää mennä enemmän kävelemään, jotta Raksu ymmärtää saavansa turvaa ihmisestä, jos se itse tuntee itsensä epävarmaksi.

Pitkä tie siis edessä.

Jännä päivä

Tänään on 12. leikkauksen jälkeinen päivä ja tikkien poistopäivä!

Parantuminen on edennyt hienosti. Silmänpaikka ei ala enää vuotaa rasituksesta ja pikkuhiljaa voi pidentää lenkkejä. Jo tässä on kotona nyhjättykin.

Toiseen silmään tiputetaan joka päivä tulehduksia estävää lääkettä. Tätä se nyt on.

Raksusta on kaiken sairastelun myötä tullut todella hellyydenkipeä. Se tulee syliin joka käänteessä, jossa vain tilaisuus koittaa ja sitä pitää rapsuttaa. Tämä on uutta entiseen verrattuna. Pahimpaan kipuaikaan silitys selkeästi auttoi kipuun ja hellyydenkipeys jäi sille ominaisuudeksi. <3

Perhanan rakki

On päiviä, jolloin Raksu täyttää Rakki-lempinimensä varsin hyvin. Kuten tänään kun se oli varastanut pöydältä ison pätkän makkaraa ja puolen kilon köntin juustoa. Koira on ollut hyvin tyytyväinen koko päivän, eikä kotijoukot huomanneet mitään. Hoh hoijaa!

Nyt alkaa näkyä Raksun sairausloman seuraukset. Selväähän se on, että likka haluaisi jo ulos ja lenkille ja vapaana temmeltämään, mutta kun sitä ei voi vielä päästää. Kaikki ylimääräinen saa silmän vuotamaan ja se pitää saada ensin paranemaan.

Eikä juoksu yhtään helpota tilannetta vaan hormonihuuruissaan koira ei näe eikä kuule kun vetää hajujen perässä. Mietin jo, josko se poistoleikkaus meni vähän syvemmältäkin aivojen puolelta??

Kyllä käy hermon päälle sekä koiralla että omistajalla. Päivä kerrallaan...

Paranemista havaittavissa

Kuudes päivä leikkauksen jälkeen ja turvotus alkaa selvästi laskea. Silmän paikka ei nouse enää ylös silmästä vaan alkaa tasoittua. Vuotoa on vielä vähän, enkä tiedä kauanko se kestää. Toivottavasti ei enää kauan.

Raksun on vaikea ymmärtää olevasa sairaslomalla. Mistä se sen nyt tajuaisikaan. Raksu haluaisi tehdä selkeästi pidempiä lenkkejä, leikkiä ja riehua muiden kanssa, mutta toistaiseksi nämä on vielä ollut pakko estää.

Raksu on sopeutunut jo hienosti elämään yhden silmän kanssa. Se on ollut ennenkin kova tyttö jäljestämään, mutta nyt tuntuu, että se käyttää nenäänsä entistäkin enemmän. Ilmavainut ovat lisääntyneet. Osin kasvanut kiinnostus toisia koiria kohtaan selittyy ehkä juoksulla?

Normipäivä

Neljäs päivä leikkauksen jälkeen. Silmä (tai miksi sitä nyt nimittää? Kuoppa?) vaikuttaa suht kivuttomalta, ainakaan se ei häiritse Raksua eikä se yritä raapia sitä. Kipulääke on ilmeisen tehokas myös.

Olen antanut Raksun olla jonkin verran ilman kauluria, että se saa puhdistettua itseään juoksun takia. Ei huvittaisi enää lisäongelmat takapäässä kun edessäkin on tekemistä.

Meidän silmienhoito-ohjelmaan kuuluu tällä hetkellä:
Aamuruoka, jonka yhteydessä antibiootti. Sitten pissalenkki, neulotun silmän putsaus Betadinella, tippa oikeaan silmään ja kipulääke.

Päivällä putsaan neulotun silmän aina ulkoilun jälkeen.

Iltapäivällä/illan suussa taas antibiootti ruoan yhteydessä ja kipulääke.

Silmä näyttää, hmmm voiko sanoa siistiltä, kun ottaa huomioon, että karvat on sen ympäriltä ajettu pois, silmässä on 5 tikkiä ja yläluomessa mahtava mustelma. Olosuhteisiin nähden siistiltä, ehkä?

Tietojen lähteillä

Tämän päivän olen pitkälti istunut koneen ääressä tutkimassa Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmää sekä Svenska Kennelklubbenin vastaavaa järjestelmää. Voi pojat, ei hyvältä näytä.

Jos moni silmäsairaus on resessiivinen eli tarvitsee esiintyäkseen geenin sekä äidin että isän puolelta niin voisin jopa väittää, että meillä on paha ongelma Suomessa entlebuchien keskuudessa. Kanta on suppea ja sairaita koiria on käytetty jalostuksessa.

Olen kerännyt suomalaisten ja ruotsalaisten buchien silmäsairaustuloksia Exceliin. Jos kiinnostaa, laita viestiä vaikka kommenttikenttään.

Minä käyn seuraavaksi selvittämään, onko makroblepharonillla, kataraktalla ja goniodysplasialla tekemistä keskenään.

Huono päivä

Tänään on paranneltu silmää, käyty pari kertaa pihalla, ja Raksu on saanut olla mukana touhuissa kotona. Se alkaa olla kohtuullisen näppärä pottansa kanssa, jopa sohvalle pitäisi päästä se päässä.

Raksu siis paranee hienosti, mutta mammalla on kestämistä. Mitä sitä kaunistelemaan, etten jaksa enää kuunnella voivotuksia koiran kohtalosta. Onhan se ikävää ja on mukavaa, että myötätuntoa löytyy.

Mutta siitä en tykkää, että silmänpoistosta tehdään kahvipöytädraamaa. Koira ei ole ihminen, eikä menetys ole sille niin suuri kuin voisi kuvitella, jos kyseessä olisi ihminen. Ei koira osaa ajatella elämäänsä eteenpäin, se elää tässä ja nyt.

Joten please, turhan sääliminen ja juttujen levittäminen meidän koirasta riittää jo. Minulta menivät tulevaisuuden harrastussuunnitelmat, pentuhaaveet ja rahaa perhanasti, joten säälikää sitten vaikka sitä, jos tarvitsee jotain sääliä.

Koittakaa kestää tämäkin purkaus niin minä koitan kestää teitä. ;)