Vielä riittää lunta

Ensimmäinen päivä 2-3 viikkoon, ettei ole aivan järkkyä pakkasta. Yöllä
vain -5 astetta. Kelpaa taas juoksennella pihalla kun varpaat ei palele.

Pakkasta piisaa

Raksu on viettänyt talvipäiviä. Pakkanen puree varpaita, joten lenkit ovat lyhentyneet kun mennään yli 15 pakkasasteen.

Käväisimme viime viikolla jäljellä olevan silmän painemittauksessa ja toistaiseksi paine on normaali. Hyvä niin. Seuraava kerta on kolmen kuukauden päästä.

Eli tavallista koiran kotielämää on elelty viime viikot. Kevättä odotellessa.

Kuinkahan tässä vielä käy?

Aamulenkillä, ihan ohimennen, ajattelin ottaa luoksetulon kun Raksu oli aamutoimistaan selvinnyt.

Vauhti oli hyvä ja suunta. Pysähtyminen tapahtui polveeni, joka ei tykännyt.

Nyt kolottaa sieltä täältä ja seuraavat harjoitukset tehdäänkin päivänvalossa...

Kuulumisia

Ei ole muutamaan päivään tullut kirjoiteltua Raksun blogiin.

Tikkien poisto meni hienosti ja nyt vain kasvatellaan karvoja takaisin. Silmä umpeutui hienosti ja pikkuhiljaa olemme lopetelleet Raksun sairaslomaa. Lenkit pitenevät ja pääsemme taas touhuamaan

Raksu on pitkälti oma iloinen itsensä. Se on tottunut hienosti silmättömyyteen ja törmäilee harvoin. Etäisyyksiä sen on vielä vähän vaikea hahmottaa ja se juoksee useasti päin kun tulee luo.

Tänään iltalenkillä kävelimme hämärämmän pätkän läpi, jossa ei ole katuvaloja. Pimeys sai selkeästi Raksun reagoimaan ja se tunsi itsensä epävarmaksi. Se alkoi haukkua ja paimentamalla pysäyttämään minua. Eli pimeisiin paikkoihin pitää mennä enemmän kävelemään, jotta Raksu ymmärtää saavansa turvaa ihmisestä, jos se itse tuntee itsensä epävarmaksi.

Pitkä tie siis edessä.

Jännä päivä

Tänään on 12. leikkauksen jälkeinen päivä ja tikkien poistopäivä!

Parantuminen on edennyt hienosti. Silmänpaikka ei ala enää vuotaa rasituksesta ja pikkuhiljaa voi pidentää lenkkejä. Jo tässä on kotona nyhjättykin.

Toiseen silmään tiputetaan joka päivä tulehduksia estävää lääkettä. Tätä se nyt on.

Raksusta on kaiken sairastelun myötä tullut todella hellyydenkipeä. Se tulee syliin joka käänteessä, jossa vain tilaisuus koittaa ja sitä pitää rapsuttaa. Tämä on uutta entiseen verrattuna. Pahimpaan kipuaikaan silitys selkeästi auttoi kipuun ja hellyydenkipeys jäi sille ominaisuudeksi. <3

Perhanan rakki

On päiviä, jolloin Raksu täyttää Rakki-lempinimensä varsin hyvin. Kuten tänään kun se oli varastanut pöydältä ison pätkän makkaraa ja puolen kilon köntin juustoa. Koira on ollut hyvin tyytyväinen koko päivän, eikä kotijoukot huomanneet mitään. Hoh hoijaa!

Nyt alkaa näkyä Raksun sairausloman seuraukset. Selväähän se on, että likka haluaisi jo ulos ja lenkille ja vapaana temmeltämään, mutta kun sitä ei voi vielä päästää. Kaikki ylimääräinen saa silmän vuotamaan ja se pitää saada ensin paranemaan.

Eikä juoksu yhtään helpota tilannetta vaan hormonihuuruissaan koira ei näe eikä kuule kun vetää hajujen perässä. Mietin jo, josko se poistoleikkaus meni vähän syvemmältäkin aivojen puolelta??

Kyllä käy hermon päälle sekä koiralla että omistajalla. Päivä kerrallaan...

Paranemista havaittavissa

Kuudes päivä leikkauksen jälkeen ja turvotus alkaa selvästi laskea. Silmän paikka ei nouse enää ylös silmästä vaan alkaa tasoittua. Vuotoa on vielä vähän, enkä tiedä kauanko se kestää. Toivottavasti ei enää kauan.

Raksun on vaikea ymmärtää olevasa sairaslomalla. Mistä se sen nyt tajuaisikaan. Raksu haluaisi tehdä selkeästi pidempiä lenkkejä, leikkiä ja riehua muiden kanssa, mutta toistaiseksi nämä on vielä ollut pakko estää.

Raksu on sopeutunut jo hienosti elämään yhden silmän kanssa. Se on ollut ennenkin kova tyttö jäljestämään, mutta nyt tuntuu, että se käyttää nenäänsä entistäkin enemmän. Ilmavainut ovat lisääntyneet. Osin kasvanut kiinnostus toisia koiria kohtaan selittyy ehkä juoksulla?