Entlebuchityttösten elämää. Toinen on glaukooman myötä sokea, ja toinen muuten vain hassu.
31.3.12
25.3.12
24.3.12
Arkea
Apologies for my English speaking blog readers. This post is in Finnish. I'm too lazy to translate but you may try Google Translator if interested.
Ajattelin kirjoitella muutaman rivin arjestamme. Raksu on toipunut hienosti, mutta on vielä toipilas, vaikka ei sitä itse niin haluaisikaan. Pakkolepoa siis on pakko tehdä, että koira huilaa.
Kun pellolla on ollut lunta, siellä on ollut todella helppoa ulkoiluttaa myös sokeaa koiraa, joka tykkää leikkiä. Kesällä täytyy mennä hiekkakuopalle, jossa ei ole puita. Juoksutilasta huolimatta meidän täytyy tsempata Raksun kanssa tottelevaisuutta. Kuvassa oleva oja oli auennut pellon reunaan viime viikolla ja keskiviikkoaamuna Raksu mulahti juuri tuohon kohtaan kun ei totellut seis-käskyä. Se pääsi itse ylös reunalle, mutta oli tietysti tapahtuneesta ihmeissään. Onneksi se on niin kovapäinen ettei säikähtänyt, vaan meno jatkui ennallaan kun pääsi ylös. Ja minä jouduin pesemään haisevan koiran ennen töihin lähtöä. Kiire meinasi tulla.
Sivulle tulo Raksulta onnistuu ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Se tulee lähelle, testaa kuonollaan missä jalkani on ja parkkeeraa peppunsa viereeni. Myös seuraaminen käy sokealta koiralta ihan ok.
Luoksetulossa olen huomannut, että koiran on vaikeampi hahmottaa paikkaani, etenkin jos se tulee luokse kauempaa, jos käytän pelkkää ääntäni. Jos taputan käsiä yhteen tai taputan kädellä reiteen, koiran on helpompi suunnistaa luo kuin pelkän kutsun/puheen perusteella. Olen ajatellut myös kokeilla pilliä pysäyttämiseen. Se vain vaatii paljon, paljon treeniä vielä.
Ajattelin kirjoitella muutaman rivin arjestamme. Raksu on toipunut hienosti, mutta on vielä toipilas, vaikka ei sitä itse niin haluaisikaan. Pakkolepoa siis on pakko tehdä, että koira huilaa.
Kun pellolla on ollut lunta, siellä on ollut todella helppoa ulkoiluttaa myös sokeaa koiraa, joka tykkää leikkiä. Kesällä täytyy mennä hiekkakuopalle, jossa ei ole puita. Juoksutilasta huolimatta meidän täytyy tsempata Raksun kanssa tottelevaisuutta. Kuvassa oleva oja oli auennut pellon reunaan viime viikolla ja keskiviikkoaamuna Raksu mulahti juuri tuohon kohtaan kun ei totellut seis-käskyä. Se pääsi itse ylös reunalle, mutta oli tietysti tapahtuneesta ihmeissään. Onneksi se on niin kovapäinen ettei säikähtänyt, vaan meno jatkui ennallaan kun pääsi ylös. Ja minä jouduin pesemään haisevan koiran ennen töihin lähtöä. Kiire meinasi tulla.
Sivulle tulo Raksulta onnistuu ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Se tulee lähelle, testaa kuonollaan missä jalkani on ja parkkeeraa peppunsa viereeni. Myös seuraaminen käy sokealta koiralta ihan ok.
Luoksetulossa olen huomannut, että koiran on vaikeampi hahmottaa paikkaani, etenkin jos se tulee luokse kauempaa, jos käytän pelkkää ääntäni. Jos taputan käsiä yhteen tai taputan kädellä reiteen, koiran on helpompi suunnistaa luo kuin pelkän kutsun/puheen perusteella. Olen ajatellut myös kokeilla pilliä pysäyttämiseen. Se vain vaatii paljon, paljon treeniä vielä.
23.3.12
22.3.12
Raksun sukutaulu
Raksun sukutaulu löytyy nyt täältä.
Raksu's breeding table is here.
https://docs.google.com/open?id=0B6P1wk_TI328UVBsdHZVUDVRUi0wMW9oajBSTWp4QQ
Raksu's breeding table is here.
https://docs.google.com/open?id=0B6P1wk_TI328UVBsdHZVUDVRUi0wMW9oajBSTWp4QQ
19.3.12
Hiihtelemässä
Ulkona on oltu ja Raksu nauttii suunnattomasti vapaana juoksemisesta. Saa nähdä mihin pitää lähteä, kun lumi sulaa.
Vakuutusyhtiöstä tuli viimeisetkin korvaukset (poislukien tämän päivän tikkien poistoa, bensakuluja yms). Kaikenkaikkiaan koko silmärulijanssi on maksanut 2774 euroa, josta 25 % omavastuun jälkeen Pohjola korvasi 2220 euroa ja itse maksoin 554 euroa. Suosittelen kyllä Pohjolaa tässä suhteessa.
Jos minulle vielä joskus uusi entlebuchinpentu tulee, varmistan sataan kertaan, että molemmat vanhemmat on gonioskopialla tutkittu, sekä muutenkin paperit ok. Murun tutkimus on edessä ja kaikki sormet ristissä sen osalta. Toista tällaista rumbaa en kestä.
Subscribe to:
Posts (Atom)


