Kävimme Raksun kanssa lenkillä kun ohitimme erään vanhemman rouvan. Hän puhui puhelimessa ja kuulin, miten hän kuvaili puhelimeen "ihanaa beaglea, joka on tytöllä narun päässä".
En odota, että kukaan tunnistaisi buchia kävellessämme, mutta että kohta keski-ikäisestä kahden lapsen äidistä saa tytön. Oli hauska loppumatka. :D
29.8.09
24.8.09
Kuvia
23.8.09
Uusiokäyttöä
20.8.09
Lapsia ja lapsenmielisiä aikuisia
Raksu täyttää tänään 13 viikkoa ja on aikamoinen viikari. Tai sanotaanko utelias kaiken liikkuvan ja liikkumattoman suhteen. Jokaista juttua pitää ainakin vähän maistaa tai paimentaa.
Paimennusvietti tuntuu olevan Raksulla hyvin vahva, eikä sitä voi ainakaan yllyttää yhtään lisää.
Käytännön ongelma tästä on naapurustomme lapset, jotka ovat Raksun hyviä ystäviä. Nyt kun Raksulla alkaa olla jo jonkin verran kokoa, vauhtia ja voimaa, ei jahtaamisleikki olekaan kivaa kun pienet hampaat pureutuvat näykkimään pohkeeseen ja puntteihin.
Olen jo aiemmin kieltänyt omia ja muiden muksuja juoksemasta meillä etenkin sisällä mutta myös ulkona Raksun läsnä ollessa. Tämän lisäksi viime aikoina minun on ollut pakko rajoittaa myös pihallamme vierailevien lasten määrää, sillä muuten en ehdi pitää Raksua kiinnostuneena minusta ja leikeistämme juoksevien lasten sijaan. Meno onkin ollut aikamoista, kun minä huidon, huudan ja leikin pallolla Raksun kanssa mukuloiden juostessa ja meuhatessa ympärillä. :D
Eikä pidä ymmärtää väärin. Haluan toki, että lapset leikkivät Raksun kanssa, ja että toimeen tullaan puolin ja toisin. Leikkien tulee vain olla nyt sovittuja ja Raksulle sopivia. Jos vahinko sattuu, on väärin syyttää koiraa, jos sille ei ole opetettu, mitä se saa tehdä ja mitä ei. Vieteilleen se ei voi mitään. Ja onneksi voin tarvittaessa laittaa myös Raksun aitaukseen, mutta koira ei voi viettää siellä koko päivää ja silläkin on oikeus välillä olla myös vapaana omalla pihallaan.
Tätä tämä on nyt muutaman viikon, ennen kuin saadaan vähän järkeä koirulin päähän ja se oppimaan, että lapset ovat kivoja leikkikavereita vaan ei leluja.
Treeneistä vielä vähäsen; olemme harjoitelleet ainakin luoksetuloa, joka sujuu hienosti, kun ei ole liikaa häiriötekijöitä ympärillä ;) sekä muita peruskäskyjä. Istuminen ja pysähtyminen käskystä ovat myös hallussa niin hyvin kuin pentukoiralta nyt voi olettaa. Noutamista olemme kokeilleet vähän ja seisomista, ja niissä voisi olla seuraava työmaa.
Paimennusvietti tuntuu olevan Raksulla hyvin vahva, eikä sitä voi ainakaan yllyttää yhtään lisää.
Käytännön ongelma tästä on naapurustomme lapset, jotka ovat Raksun hyviä ystäviä. Nyt kun Raksulla alkaa olla jo jonkin verran kokoa, vauhtia ja voimaa, ei jahtaamisleikki olekaan kivaa kun pienet hampaat pureutuvat näykkimään pohkeeseen ja puntteihin.
Olen jo aiemmin kieltänyt omia ja muiden muksuja juoksemasta meillä etenkin sisällä mutta myös ulkona Raksun läsnä ollessa. Tämän lisäksi viime aikoina minun on ollut pakko rajoittaa myös pihallamme vierailevien lasten määrää, sillä muuten en ehdi pitää Raksua kiinnostuneena minusta ja leikeistämme juoksevien lasten sijaan. Meno onkin ollut aikamoista, kun minä huidon, huudan ja leikin pallolla Raksun kanssa mukuloiden juostessa ja meuhatessa ympärillä. :D
Eikä pidä ymmärtää väärin. Haluan toki, että lapset leikkivät Raksun kanssa, ja että toimeen tullaan puolin ja toisin. Leikkien tulee vain olla nyt sovittuja ja Raksulle sopivia. Jos vahinko sattuu, on väärin syyttää koiraa, jos sille ei ole opetettu, mitä se saa tehdä ja mitä ei. Vieteilleen se ei voi mitään. Ja onneksi voin tarvittaessa laittaa myös Raksun aitaukseen, mutta koira ei voi viettää siellä koko päivää ja silläkin on oikeus välillä olla myös vapaana omalla pihallaan.
Tätä tämä on nyt muutaman viikon, ennen kuin saadaan vähän järkeä koirulin päähän ja se oppimaan, että lapset ovat kivoja leikkikavereita vaan ei leluja.
Treeneistä vielä vähäsen; olemme harjoitelleet ainakin luoksetuloa, joka sujuu hienosti, kun ei ole liikaa häiriötekijöitä ympärillä ;) sekä muita peruskäskyjä. Istuminen ja pysähtyminen käskystä ovat myös hallussa niin hyvin kuin pentukoiralta nyt voi olettaa. Noutamista olemme kokeilleet vähän ja seisomista, ja niissä voisi olla seuraava työmaa.
17.8.09
Viikonloppukuvia
Pari kuvaa viime viikonlopulta kun olimme mökillä.
"Mamman sylivauva". Raksu tunkee heti syliin ja rapsutettavaksi kun vain saa tilaisuuden.
"Doggy bag". Raksu tuumasi, että hän tulee ainakin mukaan, jos jonnekin lähdetään.
14.8.09
Lasten suusta
Pikkuisäntä (8 v.) selitti tänään kaverilleen: 'äidillä on yks kaveri ja niillä on koira. Ja ne rakens koirankopin, mutta se ei tullut sille koiralle vaan niiden lapsille, ettei ne karkaa.'
Siinä vaiheessa oli pakko puuttua naurussa suin keskusteluun, että kyse oli kuitenkin PORTISTA pihatien varteen eikä KOPISTA.
Eli ei kannata aina uskoa kaikkea, mitä lapsilta kuulee. :)
Siinä vaiheessa oli pakko puuttua naurussa suin keskusteluun, että kyse oli kuitenkin PORTISTA pihatien varteen eikä KOPISTA.
Eli ei kannata aina uskoa kaikkea, mitä lapsilta kuulee. :)
13.8.09
Raksu 12 viikkoa
Päivät ja viikot menevät ihan hujauksessa lomaillessa ja Raksun kanssa touhutessa (ja vähän perheenkin ;)). Raksu täyttää tänään 12 viikkoa, jonka kunniaksi kävimme moikkaamassa eläinlääkäri-Sannaa ja saamassa ekoja penturokotuksia.
Visiitti oli Raksun mielestä oikein mukava kun sai herkkuja ja pääsi moikkaamaan tuttuja. Itse rokotusta se ei edes huomannut.
Raksu painaa nyt noin 7,8 kg, kun tullessaan se oli noin 4 kilon painoinen. Eli tyttö on kasvanut hienosti. Saimme myös muistutuksen madottaa Raksu - hävettää myöntää, mutta olin aivan unohtanut koko matokuurit... Kävin heti ostamassa kuurin apteekista ja kahden viikon päästä seuraava.
Raksu on 12 vkon iässä hyvin sosiaalinen ja reipas koira. Naapuruston runsas lapsimäärä sekä kaikki koira- ja ihmisystävät ovat saaneet Raksun tykkäämään kaikista kaiken aikaa. On ihan kiva, ettei huonoja kokemuksia ole tullut vielä vastaan vaan sosiaalistuminen on onnistunut hienosti.
Raksu on oppinut jo hieman istumaan ja pysähtymään käskystä, seisahtamaan, menemään tien reunaan auton tullessa, odottamaan ruoan saantia, tulemaan alas sohvanreunalta yms. arkielämää helpottavia juttuja. Vähän olemme myös opetelleet kontaktin ottoa ja sivulle tuloa, eli olemme touhunneet kaikenlaista leikin varjolla ja herkkujen voimalla.
Myös omaa tahtoa on alkanut tulla esiin. Raksu on oppinut haukkumaan ja tykkää kuunnella omaa ääntään. Haukkua se yrittää käyttää myös asioiden saamiseen, eli kun on tylsää tai pitäisi päästä sisään, niin Raksu yrittää komentaa haukkumalla. Olen toistaiseksi vain jättänyt sen huomiotta tai kiinnittänyt koiran huomion muualle, ettei haukkuherkkyys ainakaan lisääntyisi. Aika näyttää, joutuuko haukkumisen jättämisen kanssa treenaamaan vielä enemmän.
Ikään kuuluvia pelkoja on myös toisinaan esiintynyt. Maassa istunut naapurin mies tai tyttären nukke olivat Raksusta hyvin jänniä ennen kuin kävimme katsomassa, mistä on kyse. Jonkin verran Raksu yrittää haukkua pelätessään uutta asiaa, joten pari nämä pari pahinta pelkoviikkoa kuljetaan yhdessä tutkimassa juttuja, ettei tarvitsisi haukkua.
Raksu alkaa myös olla suht' sisäsiisti eli päivä-yö-rytmi alkaa muodostua sekä pidätyskykyä löytyy. Raksu ei tykkää lainkaan märästä maasta, joten sateen jälkeen se on yrittänyt tai tehnyt tarpeitaan sisälle, mutta muuten se on oppinut oikein hienosti käymään asioilla ulkona.
Kuvia on kamerassa iso kasa, mutta laitan niitä erilliseen postaukseen, koska nyt ei aika riitä kuvien purkamiseen ja valkkaamiseen. :)
Visiitti oli Raksun mielestä oikein mukava kun sai herkkuja ja pääsi moikkaamaan tuttuja. Itse rokotusta se ei edes huomannut.
Raksu painaa nyt noin 7,8 kg, kun tullessaan se oli noin 4 kilon painoinen. Eli tyttö on kasvanut hienosti. Saimme myös muistutuksen madottaa Raksu - hävettää myöntää, mutta olin aivan unohtanut koko matokuurit... Kävin heti ostamassa kuurin apteekista ja kahden viikon päästä seuraava.
Raksu on 12 vkon iässä hyvin sosiaalinen ja reipas koira. Naapuruston runsas lapsimäärä sekä kaikki koira- ja ihmisystävät ovat saaneet Raksun tykkäämään kaikista kaiken aikaa. On ihan kiva, ettei huonoja kokemuksia ole tullut vielä vastaan vaan sosiaalistuminen on onnistunut hienosti.
Raksu on oppinut jo hieman istumaan ja pysähtymään käskystä, seisahtamaan, menemään tien reunaan auton tullessa, odottamaan ruoan saantia, tulemaan alas sohvanreunalta yms. arkielämää helpottavia juttuja. Vähän olemme myös opetelleet kontaktin ottoa ja sivulle tuloa, eli olemme touhunneet kaikenlaista leikin varjolla ja herkkujen voimalla.
Myös omaa tahtoa on alkanut tulla esiin. Raksu on oppinut haukkumaan ja tykkää kuunnella omaa ääntään. Haukkua se yrittää käyttää myös asioiden saamiseen, eli kun on tylsää tai pitäisi päästä sisään, niin Raksu yrittää komentaa haukkumalla. Olen toistaiseksi vain jättänyt sen huomiotta tai kiinnittänyt koiran huomion muualle, ettei haukkuherkkyys ainakaan lisääntyisi. Aika näyttää, joutuuko haukkumisen jättämisen kanssa treenaamaan vielä enemmän.
Ikään kuuluvia pelkoja on myös toisinaan esiintynyt. Maassa istunut naapurin mies tai tyttären nukke olivat Raksusta hyvin jänniä ennen kuin kävimme katsomassa, mistä on kyse. Jonkin verran Raksu yrittää haukkua pelätessään uutta asiaa, joten pari nämä pari pahinta pelkoviikkoa kuljetaan yhdessä tutkimassa juttuja, ettei tarvitsisi haukkua.
Raksu alkaa myös olla suht' sisäsiisti eli päivä-yö-rytmi alkaa muodostua sekä pidätyskykyä löytyy. Raksu ei tykkää lainkaan märästä maasta, joten sateen jälkeen se on yrittänyt tai tehnyt tarpeitaan sisälle, mutta muuten se on oppinut oikein hienosti käymään asioilla ulkona.
Kuvia on kamerassa iso kasa, mutta laitan niitä erilliseen postaukseen, koska nyt ei aika riitä kuvien purkamiseen ja valkkaamiseen. :)
8.8.09
Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen
Kesälomalla on ollut aikaa lukea ja olen noin puolessa välissä Tuire "Tuikku" Kaimion kirjassa Koirien käyttäytyminen (WSOY 2007).
Miten loistava ja ajatuksia antava kirja! On paljon asioita, joita koiratutkimus on vasta viime vuosikymmeninä havainnut koirista. Tai oikeammin koirien käyttäytymistä on tutkittu vasta nyt, vaikka koirat ovat eläneet kanssamme vuosituhansia.
Parhaimpia paloja kirjasta ovat mielestäni olleet mm. koirien kehitykseen liittyvät huomiot. Suora lainaus: "Koirien kesyyntyminen ei ole ollut ainutkertainen tapahtuma vaan koirat ovat kesyyntyneet sudesta useaan otteeseen eri puolilla maapalloa (jopa 100 000 vuotta sitten). Paikallinen kantamuoto eli susi on sekin ollut valmiiksi sopeutunut ympäristöönsä, sillä susienkaan elinolot eivät ole samanlaiset joka puolella."
Aikoina jolloin ravintoa oli runsaasti ja ilmasto suotuisa, ihmiset ja koirat elivät helpommin. Kun tuli kausia, jolloin ravintoa oli vähän ja taudit huvensivat koirakantaa, muutamasta jäljellejääneestä perustajajäsenestä kehittyi uusi koirapopulaatio. Näitä häviämisiä ja lisääntymisiä on tutkijoiden mukaan ollut useita vuosituhansien aikana. Koirien selvitymiseen ihmisen kanssa vaikutti myös koiran kyky käyttää hyväkseen kaikenlaista ravintoa eli ihminen hyötyi siitä, että koirat mm. hävittivät jätteitä ja tuhoeläimiä. Näiden seikkojen valossa tutkijat sanovat, että nykykoiran esi-isä on varhainen koira eikä suorasti susi. Miten paljon tämä antaakaan taustaa koiralajien ja -rotujen ymmärtämiselle.
Koiran kehityksen ymmärtäminen on hyödyllistä myös koiraa kouluttaessa, koska koiralle on luontaista etsiä itse ruokansa (jätteistä). Koirat rakastavat kaivamista ja tonkimista, sillä se kuuluu niiden geeneihin.
Koulutuksen osalta pidän myös kirjan itsestään selvästä ajatuksesta "Oikeasta käytöksestä palkitaan. Rankaisemista ei kannata käyttää sillä se ei kerro koiralle, mitä sen kuuluisi tehdä. "Ei minkään" tekeminen on koiralle vaikeampi käsittää kuin korvaava, selkeä toimintamalli."
Tämän kun muistaisi...
Se tekee, joka parhaiten osaa
"Ryhmän vetäjän vaihtuminen tilanteen mukaan on monille laumaeläimille ja myös ihmisille tyypillinen ominaisuus. Koiraeläimillä on ryhmän kaikkien jäsenten etu uskoa tilanteen johtaminen juuri sen yksilön harteille, joka selviytyy parhaiten kulloisesta tilanteesta sekä synnynnäisten ominaisuuksiensa että kokemustensa voimin."
Tästä tulee mieleen kyseenalaistaa vanhat opit ihmisen laumanjohtajuudesta. Toki ihmisen tulee hallita ja johtaa mm. sosiaaliset tilanteet sekä ruoan hankinta, mutta esimerkiksi harrastaessa koiran taitavuus ja osaaminen tuo menestystä. Eräänlainen win-win-tilanne siis.
Löytyypä kirjasta vielä: "Koirat ovat kuitenkin osittain yksineläjiä. Jos ihminen ei tunnu löytävän metsästysmaille, eli ei johdata koiraansa metsään saalistus- ja etsintäleikkeihin, koira alkaa etsiä saaliita maastosta omin päin ja valitsee metsästyskäyttäytymisensä kohteeksi vaikka pahaa-aavistamattomia jalankulkijoita."
Upea kirja! Pitää jatkaa sen ahmimista metsäretken ja nappuloiden etsimisen jälkeen. ;)
Miten loistava ja ajatuksia antava kirja! On paljon asioita, joita koiratutkimus on vasta viime vuosikymmeninä havainnut koirista. Tai oikeammin koirien käyttäytymistä on tutkittu vasta nyt, vaikka koirat ovat eläneet kanssamme vuosituhansia.
Parhaimpia paloja kirjasta ovat mielestäni olleet mm. koirien kehitykseen liittyvät huomiot. Suora lainaus: "Koirien kesyyntyminen ei ole ollut ainutkertainen tapahtuma vaan koirat ovat kesyyntyneet sudesta useaan otteeseen eri puolilla maapalloa (jopa 100 000 vuotta sitten). Paikallinen kantamuoto eli susi on sekin ollut valmiiksi sopeutunut ympäristöönsä, sillä susienkaan elinolot eivät ole samanlaiset joka puolella."
Aikoina jolloin ravintoa oli runsaasti ja ilmasto suotuisa, ihmiset ja koirat elivät helpommin. Kun tuli kausia, jolloin ravintoa oli vähän ja taudit huvensivat koirakantaa, muutamasta jäljellejääneestä perustajajäsenestä kehittyi uusi koirapopulaatio. Näitä häviämisiä ja lisääntymisiä on tutkijoiden mukaan ollut useita vuosituhansien aikana. Koirien selvitymiseen ihmisen kanssa vaikutti myös koiran kyky käyttää hyväkseen kaikenlaista ravintoa eli ihminen hyötyi siitä, että koirat mm. hävittivät jätteitä ja tuhoeläimiä. Näiden seikkojen valossa tutkijat sanovat, että nykykoiran esi-isä on varhainen koira eikä suorasti susi. Miten paljon tämä antaakaan taustaa koiralajien ja -rotujen ymmärtämiselle.
Koiran kehityksen ymmärtäminen on hyödyllistä myös koiraa kouluttaessa, koska koiralle on luontaista etsiä itse ruokansa (jätteistä). Koirat rakastavat kaivamista ja tonkimista, sillä se kuuluu niiden geeneihin.
Koulutuksen osalta pidän myös kirjan itsestään selvästä ajatuksesta "Oikeasta käytöksestä palkitaan. Rankaisemista ei kannata käyttää sillä se ei kerro koiralle, mitä sen kuuluisi tehdä. "Ei minkään" tekeminen on koiralle vaikeampi käsittää kuin korvaava, selkeä toimintamalli."
Tämän kun muistaisi...
Se tekee, joka parhaiten osaa
"Ryhmän vetäjän vaihtuminen tilanteen mukaan on monille laumaeläimille ja myös ihmisille tyypillinen ominaisuus. Koiraeläimillä on ryhmän kaikkien jäsenten etu uskoa tilanteen johtaminen juuri sen yksilön harteille, joka selviytyy parhaiten kulloisesta tilanteesta sekä synnynnäisten ominaisuuksiensa että kokemustensa voimin."
Tästä tulee mieleen kyseenalaistaa vanhat opit ihmisen laumanjohtajuudesta. Toki ihmisen tulee hallita ja johtaa mm. sosiaaliset tilanteet sekä ruoan hankinta, mutta esimerkiksi harrastaessa koiran taitavuus ja osaaminen tuo menestystä. Eräänlainen win-win-tilanne siis.
Löytyypä kirjasta vielä: "Koirat ovat kuitenkin osittain yksineläjiä. Jos ihminen ei tunnu löytävän metsästysmaille, eli ei johdata koiraansa metsään saalistus- ja etsintäleikkeihin, koira alkaa etsiä saaliita maastosta omin päin ja valitsee metsästyskäyttäytymisensä kohteeksi vaikka pahaa-aavistamattomia jalankulkijoita."
Upea kirja! Pitää jatkaa sen ahmimista metsäretken ja nappuloiden etsimisen jälkeen. ;)
3.8.09
Sieniä ja synttäreitä
Eilen kävimme koko perhe kävelemässä metsätiellä, jossa on ole ennen ollutkaan, vaikka aika monta vuotta on täällä tullut asuttua. On kiva löytää uusia reittejä, joita samoilla.
Metsätien varresta söimme makeita vadelmia, isoja mustikoita sekä bongasin kanttarelleja. Osa oli vielä pienen pieniä, mutta tulossa eli täytyy tehdä uusi reissu samaan paikkaan parin päivän päästä.
Nappasin pari sientä mukaani ja kotona leikimme Raksun kanssa sienimetsää. Ajatukseni on opettaa Raksu löytämään sieniä, mutta saa nähdä kuinka siinä käy. :) Asettelin kanttarelleja nurmikolle ja jokaisen sienen alle pienen palan koirankeksiä. Kahden ensimmäisen sienen jälkeen Raksu hoksasi, mistä etsimisessä oli kyse ja haki innolla uusia paikkoja. Nenätyö on ollut Raksulle ominaista ja helppoa ihan pienestä pennusta lähtien, ja sillä on selvästi taipumusta jäljestämiseen ja nenän käyttöön.
Muutaman sienen "löydettyämme" lopetimme etsimisen ja lähdimme leikkimään, ettei työ käynyt liian raskaaksi. Mutta Raksu kävi vielä varmuuden vuoksi illalla pissalenkin jälkeen tarkistamassa, ettei nurmikolle vain olisi jäänyt yhtään koirankeksin murusta.
Kävelyn ja sienestämisen jälkeen meillä oli hyvin väsynyt koira, joka kävi rauhallisena yöunille. Rauhalliset unet olivat myös sunnuntain vastaisena yönä kun ensin olimme lauantaina päivällä juhlineet esikoisen 8-v synttäreitä.
Raksua hoitava ja perässä juokseva tyttölauma teki hyvää pikku koiruudelle, jonka piti hillitä paimennusviettiään (joka on aika voimakas) ja olla näykkimättä pikku vieraita. Raksun maitohampaat kutiavat selvästi ja sillä on kova tarve purra kaikkea. Mutta hienosti Raksu jaksoi olla vieraiden hellittävänä kunnes selvästi osoitti olevansa väsynyt tulemalla jalkojeni suojaan, joten pelastin sen aitaukseen nukkumaan. ;) Siellä se nukkuikin parin tunnin päiväunet hyvillä mielin.
Metsätien varresta söimme makeita vadelmia, isoja mustikoita sekä bongasin kanttarelleja. Osa oli vielä pienen pieniä, mutta tulossa eli täytyy tehdä uusi reissu samaan paikkaan parin päivän päästä.
Nappasin pari sientä mukaani ja kotona leikimme Raksun kanssa sienimetsää. Ajatukseni on opettaa Raksu löytämään sieniä, mutta saa nähdä kuinka siinä käy. :) Asettelin kanttarelleja nurmikolle ja jokaisen sienen alle pienen palan koirankeksiä. Kahden ensimmäisen sienen jälkeen Raksu hoksasi, mistä etsimisessä oli kyse ja haki innolla uusia paikkoja. Nenätyö on ollut Raksulle ominaista ja helppoa ihan pienestä pennusta lähtien, ja sillä on selvästi taipumusta jäljestämiseen ja nenän käyttöön.
Muutaman sienen "löydettyämme" lopetimme etsimisen ja lähdimme leikkimään, ettei työ käynyt liian raskaaksi. Mutta Raksu kävi vielä varmuuden vuoksi illalla pissalenkin jälkeen tarkistamassa, ettei nurmikolle vain olisi jäänyt yhtään koirankeksin murusta.
Kävelyn ja sienestämisen jälkeen meillä oli hyvin väsynyt koira, joka kävi rauhallisena yöunille. Rauhalliset unet olivat myös sunnuntain vastaisena yönä kun ensin olimme lauantaina päivällä juhlineet esikoisen 8-v synttäreitä.
Raksua hoitava ja perässä juokseva tyttölauma teki hyvää pikku koiruudelle, jonka piti hillitä paimennusviettiään (joka on aika voimakas) ja olla näykkimättä pikku vieraita. Raksun maitohampaat kutiavat selvästi ja sillä on kova tarve purra kaikkea. Mutta hienosti Raksu jaksoi olla vieraiden hellittävänä kunnes selvästi osoitti olevansa väsynyt tulemalla jalkojeni suojaan, joten pelastin sen aitaukseen nukkumaan. ;) Siellä se nukkuikin parin tunnin päiväunet hyvillä mielin.
Subscribe to:
Posts (Atom)