Raksulla on alkanut selkeä murkkuikä juoksun jälkeen. Se kuvittelee olevansa hyvinkin iso koira, jonka tulee vahtia kaikkea kaiken aikaa. Olemmekin käyneet keskusteluja ;) siitä, kuka meidän perheessä hoitaa vieraille haukkumiset sun muut. Raksu on muutaman kerran yllättänyt murisemalla vieraille ja siitä meidän pitää päästä eroon. Sen asia ei ole todellakaan vahtia taloa ja lapsia niin paljon, että murisee ihmisille.
Tapakasvatus on siis päivän sana (taas). Lenkillä olemme harjoitelleet toisten koirien ohittamista ja näkemistä ilman vetämistä sekä kontaktin pitämistä muiden koirien läsnäollessa. Minä pysähdyn joka kerran kun Raksu vetää, jotta se tajuaa, että vetämällä ei pääse eteenpäin. Ja kontaktia olen treenannut pienen solmulelun kanssa, eli Raksu ei roiku kiinni kädessäni vaan lelussaan kun olemme lenkillä. Siispä naapurit ja kylänmiehet, meillä on kaikki ihan ok, vaikka pysähtelemme lenkillä muutaman metrin välein ja välillä muristaan kovalla touhulla. :)
Sellaisia pakkaspäiviä meillä. Toivotaan molemmat, koira sekä mamma, että pakkanen jo vähän hellittäisi, että pääsisimme kunnon metsälenkeille purkamaan energiaa. Näillä pakkasilla ja tuulella Raksun tassut palelevat, eikä se halua olla ulkona kovin kauaa. Joten pikkupakkasia odotellessa..
