... ja kesä ja isä ja äiti.
Terveisiä Järvenpään näyttelystä, jossa kävimme pyörähtämässä. Kotiin kakkosen kanssa.
Ritva Raita arvioi Raksun näin: "Turhan pieni narttu, joka liikkuu hyvin. Hyvä pää, ilme, purenta. Toivottavasti narttu kehittyy."
Ritva mittasi Raksun ja totesi sen olevan 42 cm korkea eli tulipahan sekin todettua ja siitä ilosta maksettua. (tähän sellainen pirunsarvihymiö perään. ;)) Buchinartun korkeus pitää olla 42-48 cm eli koira on aivan "normaalikokoinen", mutta tuomari olisi halunnut min. 50-senttisen buchin. Massaahan koiralla ei vielä ole, mutta ei ole ikääkään.
Eli sellainen reissu, taidan jättää saamani ruokintaohjeet yms nyt dokumentoimatta tähän... ;)
Kasvattajaa oli kiva nähdä eli ei ollut turha reissu siinä mielessä!
[edit: tarkennus tähän ylläolevaan; minulle on aivan sama, vaikka tuloksena olisi ollut nolla, mutta nyt H=sininen nauha tuli ihan hyvällä arvostelulla ja koiralla. Arvostelu ei siis tuo esiin koiran vikaa, jonka takia laatuarvio tippui H:hon vaan "vika" oli tuomarin päässä, koska hän muisti rotumääritelmän väärin. Yritin kyllä sitä oikaista, mutta tuomari pysyi omassa kannassaan.]
30.5.10
29.5.10
Tottista
Tajusin eilen, etten ole kertonut lainkaan meidän koirakoulusta. Kahdeksan kerran kurssista on jo 6 takana, ja näistä meillä jäi yksi väliin pikkuisännän menojen takia. Kurssia on pitänyt Nina Agricolahallin pihalla ja kivaa on ollut.
Raksulle tekee todella hyvää joutua keskittymään muiden koirien läsnäollessa. Meidän vieteri kun tykkää vain leikkiä toisten kanssa ja touhuta (no joo, ikää on vasta vuosi, eikä vielä tarvitsekaan rauhoittua :)). Lisäksi minä tykkään kun saan uusia ideoita ja vinkkejä Ninalta sekä siitä, että joku korjaa omia hölmöyksiä. Koira kyllä osaa jutut, mutta vielä kun saisi mamman toimimaan. ;-D
Olemme treenanneet paikallaoloa, seuraamista, kohtaamista, ja istumista, seisomista ja maahanmenoa liikkeestä muun muassa. Hyviä arkitottistaitoja kaikki. Ja kyllähän ne kisat siintävät haaveissa tulevaisuudessa, mutta ehkä vuoden päästä tai jotain??? Sitten kun vieteri pysyy kaksi minuuttia paikallaan ja osaa seurata vapaana...
Raksulle tekee todella hyvää joutua keskittymään muiden koirien läsnäollessa. Meidän vieteri kun tykkää vain leikkiä toisten kanssa ja touhuta (no joo, ikää on vasta vuosi, eikä vielä tarvitsekaan rauhoittua :)). Lisäksi minä tykkään kun saan uusia ideoita ja vinkkejä Ninalta sekä siitä, että joku korjaa omia hölmöyksiä. Koira kyllä osaa jutut, mutta vielä kun saisi mamman toimimaan. ;-D
Olemme treenanneet paikallaoloa, seuraamista, kohtaamista, ja istumista, seisomista ja maahanmenoa liikkeestä muun muassa. Hyviä arkitottistaitoja kaikki. Ja kyllähän ne kisat siintävät haaveissa tulevaisuudessa, mutta ehkä vuoden päästä tai jotain??? Sitten kun vieteri pysyy kaksi minuuttia paikallaan ja osaa seurata vapaana...
26.5.10
Karvainen juttu
Koska entlebuchinpaimenkoiria on Suomessa vain satakunta, se ei ole kovin tunnettu rotu. Usein koiran kanssa liikkuessa minulta tullaan kysymään koiran rotua ja tietoja siitä. Samoin voisin kuvitella, että tänne blogiini eksyy lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita rodusta.
Kerronpa siis teille yhden tosiasian arjestamme. Kun talvella on pakkasta kaksikymmentä astetta ja toukokuussa vastaavasti saman verran plussaa niin koira vaihtaa turkista toiseen melko tehokkaasti.
Karvaa on joka paikassa paitsi itse koirassa. Itse asiassa Raksulla on kaulassa jo kaljuja alueita, koska se on tiputtanut KAIKEN alusvillan pois. Ja sitä irtoaa vielä lisää. Viime lauantaina imuroin kodinhoitohuoneen laattalattian, jossa karvat näkyvät ja pyörivät, kolme kertaa ja siitä huolimatta illalla oli sen näköistä kuin tilassa ei olisi imuroitu viikkoon. Reipas ravistus ja karvaa on taas joka puolella.
Eli rotua harkitseville tiedoksi, vaikka buchin turkki on helppohoitoinen ja karva pehmeä, niin kyllä se teettää myös (siivous)työtä. Epätoivoissani ostin myös paljon kehutun Furminatorin. Se on ihan ok, jos on pohjavillaa, mitä poistaa. Mutta kuollutta ja vaihtuvaa (pentu)päällyskarvaa sillä ei saa vaan kumisuka on siinä parempi.
Että kaljulla koiralla näyttelyyn taas sunnuntaina, jee. Eipä ois tätä arvannut vielä maaliskuussa kun ilmoittauduin hankien keskellä...
Kerronpa siis teille yhden tosiasian arjestamme. Kun talvella on pakkasta kaksikymmentä astetta ja toukokuussa vastaavasti saman verran plussaa niin koira vaihtaa turkista toiseen melko tehokkaasti.
Karvaa on joka paikassa paitsi itse koirassa. Itse asiassa Raksulla on kaulassa jo kaljuja alueita, koska se on tiputtanut KAIKEN alusvillan pois. Ja sitä irtoaa vielä lisää. Viime lauantaina imuroin kodinhoitohuoneen laattalattian, jossa karvat näkyvät ja pyörivät, kolme kertaa ja siitä huolimatta illalla oli sen näköistä kuin tilassa ei olisi imuroitu viikkoon. Reipas ravistus ja karvaa on taas joka puolella.
Eli rotua harkitseville tiedoksi, vaikka buchin turkki on helppohoitoinen ja karva pehmeä, niin kyllä se teettää myös (siivous)työtä. Epätoivoissani ostin myös paljon kehutun Furminatorin. Se on ihan ok, jos on pohjavillaa, mitä poistaa. Mutta kuollutta ja vaihtuvaa (pentu)päällyskarvaa sillä ei saa vaan kumisuka on siinä parempi.
Että kaljulla koiralla näyttelyyn taas sunnuntaina, jee. Eipä ois tätä arvannut vielä maaliskuussa kun ilmoittauduin hankien keskellä...
23.5.10
Aptus-näyttelyssä.
Tänään oli näyttelypäivä, kävimme Helsingissä kennelpiirin järjestämässä näyttelyssä jäähallissa. Järjestelyt pelasivat oikein hyvin vaikka oli melko ahdasta. Raksu oli ainoa buchi kehässä, mikä oli vähän harmi.
Se sai kuitenkin oikein hyvän arvostelun, 1. palkinnon ja EH:n (erittäin hyvä). Tuomari muuttui alkuperäisestä (Christiane Lafay, Ranska), joten tuomari oli ruotsalainen nainen, jonka nimen täytän tähän myöhemmin (Annmarie Maeland, Ruotsi). Arvostelu vapaasti käännettynä on suurinpiirtein: "Hieman pitkä. Erittäin femiininen. Erittäin kaunis pää ja ilme. Tummat, oikeanmuotoiset silmät. Hyvä purenta, kaunis kaula ja selkälinja, mutta hieman pitkä lanne. Hieman jyrkkä lapa. Hyvä eturinta, mutta etuosan tulee täyttyä. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu hyvin sivusta, hieman löysästi edestä."
Etuosasta ja pitkänomaisuudesta tuli siis kommenttia. Mutta pitkäselkäinen buchin pitääkin olla. Kun tuomari oli ensin katsellut 14 neliönmallista appenzelliä niin ehkä meidän haukku näytti silmissä mäyräkoiralta. ;)
Viikon päästä Jäkessä on sitten suomalainen tuomari Ritva Raita ja on mielenkiintoista kuulla, mitä hän sanoo.
Se sai kuitenkin oikein hyvän arvostelun, 1. palkinnon ja EH:n (erittäin hyvä). Tuomari muuttui alkuperäisestä (Christiane Lafay, Ranska), joten tuomari oli ruotsalainen nainen, jonka nimen täytän tähän myöhemmin (Annmarie Maeland, Ruotsi). Arvostelu vapaasti käännettynä on suurinpiirtein: "Hieman pitkä. Erittäin femiininen. Erittäin kaunis pää ja ilme. Tummat, oikeanmuotoiset silmät. Hyvä purenta, kaunis kaula ja selkälinja, mutta hieman pitkä lanne. Hieman jyrkkä lapa. Hyvä eturinta, mutta etuosan tulee täyttyä. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu hyvin sivusta, hieman löysästi edestä."
Etuosasta ja pitkänomaisuudesta tuli siis kommenttia. Mutta pitkäselkäinen buchin pitääkin olla. Kun tuomari oli ensin katsellut 14 neliönmallista appenzelliä niin ehkä meidän haukku näytti silmissä mäyräkoiralta. ;)
Viikon päästä Jäkessä on sitten suomalainen tuomari Ritva Raita ja on mielenkiintoista kuulla, mitä hän sanoo.
21.5.10
1 vee
Lahjaksi Raksu saa (postaus tulee ajastettuna julki blogiin ennen lahjojen antoa, eli ei saa kertoa Raksulle ;)) ison luun pikkuisännältä, uuden lelun pikkuemännältä ja mammalta noutokapulan ja jälkipalikoita.
Ja taas mennään.
15.5.10
Hassunaaman kanssa mökillä
Mökillämme kävi kylässä Maija-koira, joka vähän pelkäsi meidän vauhtityttöä. Maija oli myös kova puolustamaan isäntäänsä eli haukkui ja vilautteli ahkerasti hampaitaan Raksulle.
Raksu oli Maijaa isompi ja pari kertaa pyöräytti Maijaa takamuksellaan, kun toinen haukkui. Maija taas on reilusti Raksua vanhempi, joten Raksunen kunnioitti Maijaa, mutta ei kyllä alistunut yhtään.
Mutta huvittavinta oli Raksun käytös kun Maija haukkui sitä. Raksu meni samalla lailla Maijan eteen, melkein nenä kiinni nenään, ja haukahti kaksi kertaa kimakasti. Lopuksi Raksu vielä vilautti pelkkiä etuhampaitaan, aivan kuin olisi näyttänyt Maijalle, että 'Katso, minäkin osaan! Mitä hauskaa tässä on? :o)
Jos joku vielä väittää, että koirat eivät matki toisiaan niin se on puppua. Heh!
Raksu oli Maijaa isompi ja pari kertaa pyöräytti Maijaa takamuksellaan, kun toinen haukkui. Maija taas on reilusti Raksua vanhempi, joten Raksunen kunnioitti Maijaa, mutta ei kyllä alistunut yhtään.
Mutta huvittavinta oli Raksun käytös kun Maija haukkui sitä. Raksu meni samalla lailla Maijan eteen, melkein nenä kiinni nenään, ja haukahti kaksi kertaa kimakasti. Lopuksi Raksu vielä vilautti pelkkiä etuhampaitaan, aivan kuin olisi näyttänyt Maijalle, että 'Katso, minäkin osaan! Mitä hauskaa tässä on? :o)
Jos joku vielä väittää, että koirat eivät matki toisiaan niin se on puppua. Heh!
13.5.10
Subscribe to:
Posts (Atom)