Kissamainen juttu jatkuu

Nyt puussa on kissa nro 2. Samalla kaavalla kuin edellinenkin. Eiköhän se kohta sieltä alas tule.

Olisivatpa kaikki niin kuin tämä viikonloppuna tapaamamme Matikainen.

Kissanjahtaushommia

Laser-kissan-pyytäjä

Tänään se tapahtui, mitä olen jo osannut pelätä. Aamulenkille lähtiessä päästin Raksun ulos ovesta ja ovemme takana olikin naapurin kissa.

Raksulta kesti ehkä sekunnin sadasosan ajan tajuta, missä mennään ja sitten mentiin. Kissa edellä ja koira perässä.

Kissa hyppäsi alas terassimme aidan välistä ja säntäsi läheiseen puuhun. Siinä vaiheessa Raksu kadotti sen, kun näkö ei ole enää parhaimmasta päästä.

Tiesin, etten saa Raksua kissatohinan jälkeen kiinni hihnaan kovin helposti, kun toinen vouhkasi adrenaliineissaan, joten lähdin juoksemaan tietä pitkin aamulenkillemme ja odottelin, että Raksu ottaisi minut kiinni. Se tapahtuikin pian ja toivon, että Raksun päähän jäi oppi "jos jahtaa kissaa, mamma katoaa".

Loppu hyvin kaikki hyvin, kissa meni kotiin, eikä kumpikaan eläin vahingoittunut.

Kevättä pukkaa

Ja terassikeliä.

Monster Mouth

Ostin joku aika sitten Raksulle uuden lelun, monster mouthin Porvoosta Dog&Catista. Tästä on tullut Raksun ehdoton lempparilelu heti frisbeen jälkeen.

Raksu on mainion näköinen kun se pitää monsteria suussaan niin että vihreät hampaat sojottavat suusta. Yritin saada siitä kuvaa, mutta kamera on auttamattoman hidas.

Viikon päästä lähdemme leireilemään ja treenaamaan jälkeä. Toivottavasti metsä on niin sula, että sinne pääsee. Ja kiva nähdä kasvattajaa ja tuttuja!

Harmittaa!

Kyllä ottaa päähän kun mamma lapioi lumet aitauksen aidan reunalta, enkä
pääse enää omille reissuilleni, tuumii Raksu.

Heitä mulle keppi!

Laskiaissunnuntain aamulenkki suuntautui läheiselle kalliolle. Raksulle ei
pelkkä kiipeäminen riitä vaan reippaana tyttönä haki kepin heitettäväksi.

Lunta on vielä kahlattavaksi asti. Onneksi moottorikelkka oli tehnyt hyvän
uran kävellä.

Hoh hoijaa

Tänään tuli paikattua ja leikattua rusakonpirulaisten syömät omenapuut.
Raksu auttoi ahkerasti, vähän liikaakin ;), joten sahasin sille oman
omenapuukepinpätkän noudettavaksi.

Nyt rötkäle nukkuu jalkopäässäni. Buchi ei ole mikään pieni koira sänkyyn
päästessään...