Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen

Kesälomalla on ollut aikaa lukea ja olen noin puolessa välissä Tuire "Tuikku" Kaimion kirjassa Koirien käyttäytyminen (WSOY 2007).

Miten loistava ja ajatuksia antava kirja! On paljon asioita, joita koiratutkimus on vasta viime vuosikymmeninä havainnut koirista. Tai oikeammin koirien käyttäytymistä on tutkittu vasta nyt, vaikka koirat ovat eläneet kanssamme vuosituhansia.

Parhaimpia paloja kirjasta ovat mielestäni olleet mm. koirien kehitykseen liittyvät huomiot. Suora lainaus: "Koirien kesyyntyminen ei ole ollut ainutkertainen tapahtuma vaan koirat ovat kesyyntyneet sudesta useaan otteeseen eri puolilla maapalloa (jopa 100 000 vuotta sitten). Paikallinen kantamuoto eli susi on sekin ollut valmiiksi sopeutunut ympäristöönsä, sillä susienkaan elinolot eivät ole samanlaiset joka puolella."

Aikoina jolloin ravintoa oli runsaasti ja ilmasto suotuisa, ihmiset ja koirat elivät helpommin. Kun tuli kausia, jolloin ravintoa oli vähän ja taudit huvensivat koirakantaa, muutamasta jäljellejääneestä perustajajäsenestä kehittyi uusi koirapopulaatio. Näitä häviämisiä ja lisääntymisiä on tutkijoiden mukaan ollut useita vuosituhansien aikana. Koirien selvitymiseen ihmisen kanssa vaikutti myös koiran kyky käyttää hyväkseen kaikenlaista ravintoa eli ihminen hyötyi siitä, että koirat mm. hävittivät jätteitä ja tuhoeläimiä. Näiden seikkojen valossa tutkijat sanovat, että nykykoiran esi-isä on varhainen koira eikä suorasti susi. Miten paljon tämä antaakaan taustaa koiralajien ja -rotujen ymmärtämiselle.

Koiran kehityksen ymmärtäminen on hyödyllistä myös koiraa kouluttaessa, koska koiralle on luontaista etsiä itse ruokansa (jätteistä). Koirat rakastavat kaivamista ja tonkimista, sillä se kuuluu niiden geeneihin.

Koulutuksen osalta pidän myös kirjan itsestään selvästä ajatuksesta "Oikeasta käytöksestä palkitaan. Rankaisemista ei kannata käyttää sillä se ei kerro koiralle, mitä sen kuuluisi tehdä. "Ei minkään" tekeminen on koiralle vaikeampi käsittää kuin korvaava, selkeä toimintamalli."
Tämän kun muistaisi...

Se tekee, joka parhaiten osaa

"Ryhmän vetäjän vaihtuminen tilanteen mukaan on monille laumaeläimille ja myös ihmisille tyypillinen ominaisuus. Koiraeläimillä on ryhmän kaikkien jäsenten etu uskoa tilanteen johtaminen juuri sen yksilön harteille, joka selviytyy parhaiten kulloisesta tilanteesta sekä synnynnäisten ominaisuuksiensa että kokemustensa voimin."

Tästä tulee mieleen kyseenalaistaa vanhat opit ihmisen laumanjohtajuudesta. Toki ihmisen tulee hallita ja johtaa mm. sosiaaliset tilanteet sekä ruoan hankinta, mutta esimerkiksi harrastaessa koiran taitavuus ja osaaminen tuo menestystä. Eräänlainen win-win-tilanne siis.

Löytyypä kirjasta vielä: "Koirat ovat kuitenkin osittain yksineläjiä. Jos ihminen ei tunnu löytävän metsästysmaille, eli ei johdata koiraansa metsään saalistus- ja etsintäleikkeihin, koira alkaa etsiä saaliita maastosta omin päin ja valitsee metsästyskäyttäytymisensä kohteeksi vaikka pahaa-aavistamattomia jalankulkijoita."

Upea kirja! Pitää jatkaa sen ahmimista metsäretken ja nappuloiden etsimisen jälkeen. ;)