Pikkuisäntä (8 v.) selitti tänään kaverilleen: 'äidillä on yks kaveri ja niillä on koira. Ja ne rakens koirankopin, mutta se ei tullut sille koiralle vaan niiden lapsille, ettei ne karkaa.'
Siinä vaiheessa oli pakko puuttua naurussa suin keskusteluun, että kyse oli kuitenkin PORTISTA pihatien varteen eikä KOPISTA.
Eli ei kannata aina uskoa kaikkea, mitä lapsilta kuulee. :)
14.8.09
13.8.09
Raksu 12 viikkoa
Päivät ja viikot menevät ihan hujauksessa lomaillessa ja Raksun kanssa touhutessa (ja vähän perheenkin ;)). Raksu täyttää tänään 12 viikkoa, jonka kunniaksi kävimme moikkaamassa eläinlääkäri-Sannaa ja saamassa ekoja penturokotuksia.
Visiitti oli Raksun mielestä oikein mukava kun sai herkkuja ja pääsi moikkaamaan tuttuja. Itse rokotusta se ei edes huomannut.
Raksu painaa nyt noin 7,8 kg, kun tullessaan se oli noin 4 kilon painoinen. Eli tyttö on kasvanut hienosti. Saimme myös muistutuksen madottaa Raksu - hävettää myöntää, mutta olin aivan unohtanut koko matokuurit... Kävin heti ostamassa kuurin apteekista ja kahden viikon päästä seuraava.
Raksu on 12 vkon iässä hyvin sosiaalinen ja reipas koira. Naapuruston runsas lapsimäärä sekä kaikki koira- ja ihmisystävät ovat saaneet Raksun tykkäämään kaikista kaiken aikaa. On ihan kiva, ettei huonoja kokemuksia ole tullut vielä vastaan vaan sosiaalistuminen on onnistunut hienosti.
Raksu on oppinut jo hieman istumaan ja pysähtymään käskystä, seisahtamaan, menemään tien reunaan auton tullessa, odottamaan ruoan saantia, tulemaan alas sohvanreunalta yms. arkielämää helpottavia juttuja. Vähän olemme myös opetelleet kontaktin ottoa ja sivulle tuloa, eli olemme touhunneet kaikenlaista leikin varjolla ja herkkujen voimalla.
Myös omaa tahtoa on alkanut tulla esiin. Raksu on oppinut haukkumaan ja tykkää kuunnella omaa ääntään. Haukkua se yrittää käyttää myös asioiden saamiseen, eli kun on tylsää tai pitäisi päästä sisään, niin Raksu yrittää komentaa haukkumalla. Olen toistaiseksi vain jättänyt sen huomiotta tai kiinnittänyt koiran huomion muualle, ettei haukkuherkkyys ainakaan lisääntyisi. Aika näyttää, joutuuko haukkumisen jättämisen kanssa treenaamaan vielä enemmän.
Ikään kuuluvia pelkoja on myös toisinaan esiintynyt. Maassa istunut naapurin mies tai tyttären nukke olivat Raksusta hyvin jänniä ennen kuin kävimme katsomassa, mistä on kyse. Jonkin verran Raksu yrittää haukkua pelätessään uutta asiaa, joten pari nämä pari pahinta pelkoviikkoa kuljetaan yhdessä tutkimassa juttuja, ettei tarvitsisi haukkua.
Raksu alkaa myös olla suht' sisäsiisti eli päivä-yö-rytmi alkaa muodostua sekä pidätyskykyä löytyy. Raksu ei tykkää lainkaan märästä maasta, joten sateen jälkeen se on yrittänyt tai tehnyt tarpeitaan sisälle, mutta muuten se on oppinut oikein hienosti käymään asioilla ulkona.
Kuvia on kamerassa iso kasa, mutta laitan niitä erilliseen postaukseen, koska nyt ei aika riitä kuvien purkamiseen ja valkkaamiseen. :)
Visiitti oli Raksun mielestä oikein mukava kun sai herkkuja ja pääsi moikkaamaan tuttuja. Itse rokotusta se ei edes huomannut.
Raksu painaa nyt noin 7,8 kg, kun tullessaan se oli noin 4 kilon painoinen. Eli tyttö on kasvanut hienosti. Saimme myös muistutuksen madottaa Raksu - hävettää myöntää, mutta olin aivan unohtanut koko matokuurit... Kävin heti ostamassa kuurin apteekista ja kahden viikon päästä seuraava.
Raksu on 12 vkon iässä hyvin sosiaalinen ja reipas koira. Naapuruston runsas lapsimäärä sekä kaikki koira- ja ihmisystävät ovat saaneet Raksun tykkäämään kaikista kaiken aikaa. On ihan kiva, ettei huonoja kokemuksia ole tullut vielä vastaan vaan sosiaalistuminen on onnistunut hienosti.
Raksu on oppinut jo hieman istumaan ja pysähtymään käskystä, seisahtamaan, menemään tien reunaan auton tullessa, odottamaan ruoan saantia, tulemaan alas sohvanreunalta yms. arkielämää helpottavia juttuja. Vähän olemme myös opetelleet kontaktin ottoa ja sivulle tuloa, eli olemme touhunneet kaikenlaista leikin varjolla ja herkkujen voimalla.
Myös omaa tahtoa on alkanut tulla esiin. Raksu on oppinut haukkumaan ja tykkää kuunnella omaa ääntään. Haukkua se yrittää käyttää myös asioiden saamiseen, eli kun on tylsää tai pitäisi päästä sisään, niin Raksu yrittää komentaa haukkumalla. Olen toistaiseksi vain jättänyt sen huomiotta tai kiinnittänyt koiran huomion muualle, ettei haukkuherkkyys ainakaan lisääntyisi. Aika näyttää, joutuuko haukkumisen jättämisen kanssa treenaamaan vielä enemmän.
Ikään kuuluvia pelkoja on myös toisinaan esiintynyt. Maassa istunut naapurin mies tai tyttären nukke olivat Raksusta hyvin jänniä ennen kuin kävimme katsomassa, mistä on kyse. Jonkin verran Raksu yrittää haukkua pelätessään uutta asiaa, joten pari nämä pari pahinta pelkoviikkoa kuljetaan yhdessä tutkimassa juttuja, ettei tarvitsisi haukkua.
Raksu alkaa myös olla suht' sisäsiisti eli päivä-yö-rytmi alkaa muodostua sekä pidätyskykyä löytyy. Raksu ei tykkää lainkaan märästä maasta, joten sateen jälkeen se on yrittänyt tai tehnyt tarpeitaan sisälle, mutta muuten se on oppinut oikein hienosti käymään asioilla ulkona.
Kuvia on kamerassa iso kasa, mutta laitan niitä erilliseen postaukseen, koska nyt ei aika riitä kuvien purkamiseen ja valkkaamiseen. :)
8.8.09
Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen
Kesälomalla on ollut aikaa lukea ja olen noin puolessa välissä Tuire "Tuikku" Kaimion kirjassa Koirien käyttäytyminen (WSOY 2007).
Miten loistava ja ajatuksia antava kirja! On paljon asioita, joita koiratutkimus on vasta viime vuosikymmeninä havainnut koirista. Tai oikeammin koirien käyttäytymistä on tutkittu vasta nyt, vaikka koirat ovat eläneet kanssamme vuosituhansia.
Parhaimpia paloja kirjasta ovat mielestäni olleet mm. koirien kehitykseen liittyvät huomiot. Suora lainaus: "Koirien kesyyntyminen ei ole ollut ainutkertainen tapahtuma vaan koirat ovat kesyyntyneet sudesta useaan otteeseen eri puolilla maapalloa (jopa 100 000 vuotta sitten). Paikallinen kantamuoto eli susi on sekin ollut valmiiksi sopeutunut ympäristöönsä, sillä susienkaan elinolot eivät ole samanlaiset joka puolella."
Aikoina jolloin ravintoa oli runsaasti ja ilmasto suotuisa, ihmiset ja koirat elivät helpommin. Kun tuli kausia, jolloin ravintoa oli vähän ja taudit huvensivat koirakantaa, muutamasta jäljellejääneestä perustajajäsenestä kehittyi uusi koirapopulaatio. Näitä häviämisiä ja lisääntymisiä on tutkijoiden mukaan ollut useita vuosituhansien aikana. Koirien selvitymiseen ihmisen kanssa vaikutti myös koiran kyky käyttää hyväkseen kaikenlaista ravintoa eli ihminen hyötyi siitä, että koirat mm. hävittivät jätteitä ja tuhoeläimiä. Näiden seikkojen valossa tutkijat sanovat, että nykykoiran esi-isä on varhainen koira eikä suorasti susi. Miten paljon tämä antaakaan taustaa koiralajien ja -rotujen ymmärtämiselle.
Koiran kehityksen ymmärtäminen on hyödyllistä myös koiraa kouluttaessa, koska koiralle on luontaista etsiä itse ruokansa (jätteistä). Koirat rakastavat kaivamista ja tonkimista, sillä se kuuluu niiden geeneihin.
Koulutuksen osalta pidän myös kirjan itsestään selvästä ajatuksesta "Oikeasta käytöksestä palkitaan. Rankaisemista ei kannata käyttää sillä se ei kerro koiralle, mitä sen kuuluisi tehdä. "Ei minkään" tekeminen on koiralle vaikeampi käsittää kuin korvaava, selkeä toimintamalli."
Tämän kun muistaisi...
Se tekee, joka parhaiten osaa
"Ryhmän vetäjän vaihtuminen tilanteen mukaan on monille laumaeläimille ja myös ihmisille tyypillinen ominaisuus. Koiraeläimillä on ryhmän kaikkien jäsenten etu uskoa tilanteen johtaminen juuri sen yksilön harteille, joka selviytyy parhaiten kulloisesta tilanteesta sekä synnynnäisten ominaisuuksiensa että kokemustensa voimin."
Tästä tulee mieleen kyseenalaistaa vanhat opit ihmisen laumanjohtajuudesta. Toki ihmisen tulee hallita ja johtaa mm. sosiaaliset tilanteet sekä ruoan hankinta, mutta esimerkiksi harrastaessa koiran taitavuus ja osaaminen tuo menestystä. Eräänlainen win-win-tilanne siis.
Löytyypä kirjasta vielä: "Koirat ovat kuitenkin osittain yksineläjiä. Jos ihminen ei tunnu löytävän metsästysmaille, eli ei johdata koiraansa metsään saalistus- ja etsintäleikkeihin, koira alkaa etsiä saaliita maastosta omin päin ja valitsee metsästyskäyttäytymisensä kohteeksi vaikka pahaa-aavistamattomia jalankulkijoita."
Upea kirja! Pitää jatkaa sen ahmimista metsäretken ja nappuloiden etsimisen jälkeen. ;)
Miten loistava ja ajatuksia antava kirja! On paljon asioita, joita koiratutkimus on vasta viime vuosikymmeninä havainnut koirista. Tai oikeammin koirien käyttäytymistä on tutkittu vasta nyt, vaikka koirat ovat eläneet kanssamme vuosituhansia.
Parhaimpia paloja kirjasta ovat mielestäni olleet mm. koirien kehitykseen liittyvät huomiot. Suora lainaus: "Koirien kesyyntyminen ei ole ollut ainutkertainen tapahtuma vaan koirat ovat kesyyntyneet sudesta useaan otteeseen eri puolilla maapalloa (jopa 100 000 vuotta sitten). Paikallinen kantamuoto eli susi on sekin ollut valmiiksi sopeutunut ympäristöönsä, sillä susienkaan elinolot eivät ole samanlaiset joka puolella."
Aikoina jolloin ravintoa oli runsaasti ja ilmasto suotuisa, ihmiset ja koirat elivät helpommin. Kun tuli kausia, jolloin ravintoa oli vähän ja taudit huvensivat koirakantaa, muutamasta jäljellejääneestä perustajajäsenestä kehittyi uusi koirapopulaatio. Näitä häviämisiä ja lisääntymisiä on tutkijoiden mukaan ollut useita vuosituhansien aikana. Koirien selvitymiseen ihmisen kanssa vaikutti myös koiran kyky käyttää hyväkseen kaikenlaista ravintoa eli ihminen hyötyi siitä, että koirat mm. hävittivät jätteitä ja tuhoeläimiä. Näiden seikkojen valossa tutkijat sanovat, että nykykoiran esi-isä on varhainen koira eikä suorasti susi. Miten paljon tämä antaakaan taustaa koiralajien ja -rotujen ymmärtämiselle.
Koiran kehityksen ymmärtäminen on hyödyllistä myös koiraa kouluttaessa, koska koiralle on luontaista etsiä itse ruokansa (jätteistä). Koirat rakastavat kaivamista ja tonkimista, sillä se kuuluu niiden geeneihin.
Koulutuksen osalta pidän myös kirjan itsestään selvästä ajatuksesta "Oikeasta käytöksestä palkitaan. Rankaisemista ei kannata käyttää sillä se ei kerro koiralle, mitä sen kuuluisi tehdä. "Ei minkään" tekeminen on koiralle vaikeampi käsittää kuin korvaava, selkeä toimintamalli."
Tämän kun muistaisi...
Se tekee, joka parhaiten osaa
"Ryhmän vetäjän vaihtuminen tilanteen mukaan on monille laumaeläimille ja myös ihmisille tyypillinen ominaisuus. Koiraeläimillä on ryhmän kaikkien jäsenten etu uskoa tilanteen johtaminen juuri sen yksilön harteille, joka selviytyy parhaiten kulloisesta tilanteesta sekä synnynnäisten ominaisuuksiensa että kokemustensa voimin."
Tästä tulee mieleen kyseenalaistaa vanhat opit ihmisen laumanjohtajuudesta. Toki ihmisen tulee hallita ja johtaa mm. sosiaaliset tilanteet sekä ruoan hankinta, mutta esimerkiksi harrastaessa koiran taitavuus ja osaaminen tuo menestystä. Eräänlainen win-win-tilanne siis.
Löytyypä kirjasta vielä: "Koirat ovat kuitenkin osittain yksineläjiä. Jos ihminen ei tunnu löytävän metsästysmaille, eli ei johdata koiraansa metsään saalistus- ja etsintäleikkeihin, koira alkaa etsiä saaliita maastosta omin päin ja valitsee metsästyskäyttäytymisensä kohteeksi vaikka pahaa-aavistamattomia jalankulkijoita."
Upea kirja! Pitää jatkaa sen ahmimista metsäretken ja nappuloiden etsimisen jälkeen. ;)
3.8.09
Sieniä ja synttäreitä
Eilen kävimme koko perhe kävelemässä metsätiellä, jossa on ole ennen ollutkaan, vaikka aika monta vuotta on täällä tullut asuttua. On kiva löytää uusia reittejä, joita samoilla.
Metsätien varresta söimme makeita vadelmia, isoja mustikoita sekä bongasin kanttarelleja. Osa oli vielä pienen pieniä, mutta tulossa eli täytyy tehdä uusi reissu samaan paikkaan parin päivän päästä.
Nappasin pari sientä mukaani ja kotona leikimme Raksun kanssa sienimetsää. Ajatukseni on opettaa Raksu löytämään sieniä, mutta saa nähdä kuinka siinä käy. :) Asettelin kanttarelleja nurmikolle ja jokaisen sienen alle pienen palan koirankeksiä. Kahden ensimmäisen sienen jälkeen Raksu hoksasi, mistä etsimisessä oli kyse ja haki innolla uusia paikkoja. Nenätyö on ollut Raksulle ominaista ja helppoa ihan pienestä pennusta lähtien, ja sillä on selvästi taipumusta jäljestämiseen ja nenän käyttöön.
Muutaman sienen "löydettyämme" lopetimme etsimisen ja lähdimme leikkimään, ettei työ käynyt liian raskaaksi. Mutta Raksu kävi vielä varmuuden vuoksi illalla pissalenkin jälkeen tarkistamassa, ettei nurmikolle vain olisi jäänyt yhtään koirankeksin murusta.
Kävelyn ja sienestämisen jälkeen meillä oli hyvin väsynyt koira, joka kävi rauhallisena yöunille. Rauhalliset unet olivat myös sunnuntain vastaisena yönä kun ensin olimme lauantaina päivällä juhlineet esikoisen 8-v synttäreitä.
Raksua hoitava ja perässä juokseva tyttölauma teki hyvää pikku koiruudelle, jonka piti hillitä paimennusviettiään (joka on aika voimakas) ja olla näykkimättä pikku vieraita. Raksun maitohampaat kutiavat selvästi ja sillä on kova tarve purra kaikkea. Mutta hienosti Raksu jaksoi olla vieraiden hellittävänä kunnes selvästi osoitti olevansa väsynyt tulemalla jalkojeni suojaan, joten pelastin sen aitaukseen nukkumaan. ;) Siellä se nukkuikin parin tunnin päiväunet hyvillä mielin.
Metsätien varresta söimme makeita vadelmia, isoja mustikoita sekä bongasin kanttarelleja. Osa oli vielä pienen pieniä, mutta tulossa eli täytyy tehdä uusi reissu samaan paikkaan parin päivän päästä.
Nappasin pari sientä mukaani ja kotona leikimme Raksun kanssa sienimetsää. Ajatukseni on opettaa Raksu löytämään sieniä, mutta saa nähdä kuinka siinä käy. :) Asettelin kanttarelleja nurmikolle ja jokaisen sienen alle pienen palan koirankeksiä. Kahden ensimmäisen sienen jälkeen Raksu hoksasi, mistä etsimisessä oli kyse ja haki innolla uusia paikkoja. Nenätyö on ollut Raksulle ominaista ja helppoa ihan pienestä pennusta lähtien, ja sillä on selvästi taipumusta jäljestämiseen ja nenän käyttöön.
Muutaman sienen "löydettyämme" lopetimme etsimisen ja lähdimme leikkimään, ettei työ käynyt liian raskaaksi. Mutta Raksu kävi vielä varmuuden vuoksi illalla pissalenkin jälkeen tarkistamassa, ettei nurmikolle vain olisi jäänyt yhtään koirankeksin murusta.
Kävelyn ja sienestämisen jälkeen meillä oli hyvin väsynyt koira, joka kävi rauhallisena yöunille. Rauhalliset unet olivat myös sunnuntain vastaisena yönä kun ensin olimme lauantaina päivällä juhlineet esikoisen 8-v synttäreitä.
Raksua hoitava ja perässä juokseva tyttölauma teki hyvää pikku koiruudelle, jonka piti hillitä paimennusviettiään (joka on aika voimakas) ja olla näykkimättä pikku vieraita. Raksun maitohampaat kutiavat selvästi ja sillä on kova tarve purra kaikkea. Mutta hienosti Raksu jaksoi olla vieraiden hellittävänä kunnes selvästi osoitti olevansa väsynyt tulemalla jalkojeni suojaan, joten pelastin sen aitaukseen nukkumaan. ;) Siellä se nukkuikin parin tunnin päiväunet hyvillä mielin.
28.7.09
Seis ja muita herkkuja
Raksu-koiranen on nyt 9,5 viikkoa vanha ja alkaa keksiä uusia koirankujeita. Elinpiiri laajenee selvästi, eikä Raksu kulje enää koko aikaa jalkojeni juuressa kuten pienenä pentuna, vaan sitä kiinnostaa tutkia maailmaa laajemminkin.
Eräänä iltana Raksu päätti lähteä pois pihasta talomme edustalla olevalle tielle. Kaikki huutelut ja houkuttelut jäivät huomiotta kunnes viimein sain kiinnitettyä koiran huomion ja se säntäsi takaisin luokseni. Tästä viisastuneena aloitimme seis-käskyn opettelun.
"Tuutko leikkiin hiekkikselle?!"
Sinä iltana sahasin edestakaisin tietä pitkin ja pysäyttelin koiraa portille sekä palkkasin sitä aina pysähtymisestä nakinpaloilla. Täytyy sanoa, että nakkien avulla Raksu kiipeäisi vaikka puuhun, joten se hoksasi hyvin nopeasti rajan, minkä yli ei voi tulla, jos haluaa saada herkkuja. Myös lapset juoksentelivat tiellä, sekä naapurin koirat menivät ohi iltalenkillään, mutta Raksua kiinnosti nakki enemmän ja saimme hyvät treenit aikaiseksi. :)
Tänä aamuna metsälenkillä tuli sitten seuraava irtiotto. Neiti löysi metsästä herkun, jonka luulen olleen sammakko. Ei toivettakaan, että oisin saanut sen vaihdettua koirankeksiin tai leikkiin, niin hyvä aarre se oli. Luut vaan sojottivat suusta ja rutisivat kun meidän koiruli pisti raakaravintoa naamariin... Perästä kuuluu sitten, meneekö vatsa sekaisin.
[Iltapäivitys: tämän päivän saldoon lisätään vielä ampparinpisto leuassa. Hoh hoijaa, nuorena vitsa väännettävä vai miten se oli.. Onneksi ei pistänyt suuhun tai kaulaan.]
Eräänä iltana Raksu päätti lähteä pois pihasta talomme edustalla olevalle tielle. Kaikki huutelut ja houkuttelut jäivät huomiotta kunnes viimein sain kiinnitettyä koiran huomion ja se säntäsi takaisin luokseni. Tästä viisastuneena aloitimme seis-käskyn opettelun.
"Tuutko leikkiin hiekkikselle?!"
Sinä iltana sahasin edestakaisin tietä pitkin ja pysäyttelin koiraa portille sekä palkkasin sitä aina pysähtymisestä nakinpaloilla. Täytyy sanoa, että nakkien avulla Raksu kiipeäisi vaikka puuhun, joten se hoksasi hyvin nopeasti rajan, minkä yli ei voi tulla, jos haluaa saada herkkuja. Myös lapset juoksentelivat tiellä, sekä naapurin koirat menivät ohi iltalenkillään, mutta Raksua kiinnosti nakki enemmän ja saimme hyvät treenit aikaiseksi. :)
Tänä aamuna metsälenkillä tuli sitten seuraava irtiotto. Neiti löysi metsästä herkun, jonka luulen olleen sammakko. Ei toivettakaan, että oisin saanut sen vaihdettua koirankeksiin tai leikkiin, niin hyvä aarre se oli. Luut vaan sojottivat suusta ja rutisivat kun meidän koiruli pisti raakaravintoa naamariin... Perästä kuuluu sitten, meneekö vatsa sekaisin.
[Iltapäivitys: tämän päivän saldoon lisätään vielä ampparinpisto leuassa. Hoh hoijaa, nuorena vitsa väännettävä vai miten se oli.. Onneksi ei pistänyt suuhun tai kaulaan.]
25.7.09
Kotieläinpihalla
Tänään piipahdimme Kungsbackan kotieläinpihalla Porvoon Sikilässä ja Raksu tapasi monta uutta tuttavuutta.
Hurjin kaikista oli kuitenkin vasikka, jolta ei luonnetta puuttunut :)
Hurjin kaikista oli kuitenkin vasikka, jolta ei luonnetta puuttunut :)
Vasikka ajatteli aivan selvästi, että tuollaiset rääpäleet eivät minua paimenna.
Visiitin jälkeen kävimme vielä mökillä savusaunomassa ja metsässä juoksentelemassa, mikä on pienen koiran mielestä maailman paras juttu (luulisin :)) kun saa juosta TÄYSILLÄ!
Lauantaiaamuna
Tästä alkaa Raksun blogi. Kirjoittajana toimii pääasiassa perheen äiti, mutta toiveena on, että muutkin perheenjäsenet innostuisivat.
Raksu on nyt 9-viikkoinen hauvanen, hän muutti meille 9.7.09, kun oli 7 viikkoa vanha. Eli reilut kaksi viikkoa olemme ehtineet opetella yhteiseloa koiran kanssa.
Raksu tuli meille Hyvinkäältä, Zaphalayazin kennelistä. Pentueessa oli neljä narttua, tälläisia touhukkaita:
Näissä ylläolevissa kuvissa on Raksun sisaruksia, mutta tässä on Raksu itse 7-viikkoisena:
Raksu on nyt 9-viikkoinen hauvanen, hän muutti meille 9.7.09, kun oli 7 viikkoa vanha. Eli reilut kaksi viikkoa olemme ehtineet opetella yhteiseloa koiran kanssa.
Raksu tuli meille Hyvinkäältä, Zaphalayazin kennelistä. Pentueessa oli neljä narttua, tälläisia touhukkaita:
Näissä ylläolevissa kuvissa on Raksun sisaruksia, mutta tässä on Raksu itse 7-viikkoisena:
Kuluneen kahden viikon aikana olemme ehtineet opetella perusjuttuja kuten sisäsiisteyttä, lasten kanssa leikkimistä, puremisen rajoittamista, omassa pihassa oloa, yksinoloa, autoilua ja hihnassa kulkemista kun ihmisiä/autoja/pyöräilijöitä menee ohi. Vähän olemme myös treenanneet tottelevaisuutta; istuminen sujuu jo aika mukavasti sekä seisomisen opettelua olemme aloittaneet.
Paljon mahtuu siis tähän kuluneeseen kahteen viikkoon.
Ja jos eksyt tänne lukemaan uutta blogiamme, olisi kiva jos jättäisit kommentin! :)
Subscribe to:
Posts (Atom)