Eräänä iltana Raksu päätti lähteä pois pihasta talomme edustalla olevalle tielle. Kaikki huutelut ja houkuttelut jäivät huomiotta kunnes viimein sain kiinnitettyä koiran huomion ja se säntäsi takaisin luokseni. Tästä viisastuneena aloitimme seis-käskyn opettelun.
"Tuutko leikkiin hiekkikselle?!"
Sinä iltana sahasin edestakaisin tietä pitkin ja pysäyttelin koiraa portille sekä palkkasin sitä aina pysähtymisestä nakinpaloilla. Täytyy sanoa, että nakkien avulla Raksu kiipeäisi vaikka puuhun, joten se hoksasi hyvin nopeasti rajan, minkä yli ei voi tulla, jos haluaa saada herkkuja. Myös lapset juoksentelivat tiellä, sekä naapurin koirat menivät ohi iltalenkillään, mutta Raksua kiinnosti nakki enemmän ja saimme hyvät treenit aikaiseksi. :)
Tänä aamuna metsälenkillä tuli sitten seuraava irtiotto. Neiti löysi metsästä herkun, jonka luulen olleen sammakko. Ei toivettakaan, että oisin saanut sen vaihdettua koirankeksiin tai leikkiin, niin hyvä aarre se oli. Luut vaan sojottivat suusta ja rutisivat kun meidän koiruli pisti raakaravintoa naamariin... Perästä kuuluu sitten, meneekö vatsa sekaisin.
[Iltapäivitys: tämän päivän saldoon lisätään vielä ampparinpisto leuassa. Hoh hoijaa, nuorena vitsa väännettävä vai miten se oli.. Onneksi ei pistänyt suuhun tai kaulaan.]
Pitäähän kaikki tutkia itse, ei se riitä että joku muu kertoo... ;)
ReplyDelete