Kuulumisia

Ei ole muutamaan päivään tullut kirjoiteltua Raksun blogiin.

Tikkien poisto meni hienosti ja nyt vain kasvatellaan karvoja takaisin. Silmä umpeutui hienosti ja pikkuhiljaa olemme lopetelleet Raksun sairaslomaa. Lenkit pitenevät ja pääsemme taas touhuamaan

Raksu on pitkälti oma iloinen itsensä. Se on tottunut hienosti silmättömyyteen ja törmäilee harvoin. Etäisyyksiä sen on vielä vähän vaikea hahmottaa ja se juoksee useasti päin kun tulee luo.

Tänään iltalenkillä kävelimme hämärämmän pätkän läpi, jossa ei ole katuvaloja. Pimeys sai selkeästi Raksun reagoimaan ja se tunsi itsensä epävarmaksi. Se alkoi haukkua ja paimentamalla pysäyttämään minua. Eli pimeisiin paikkoihin pitää mennä enemmän kävelemään, jotta Raksu ymmärtää saavansa turvaa ihmisestä, jos se itse tuntee itsensä epävarmaksi.

Pitkä tie siis edessä.

Jännä päivä

Tänään on 12. leikkauksen jälkeinen päivä ja tikkien poistopäivä!

Parantuminen on edennyt hienosti. Silmänpaikka ei ala enää vuotaa rasituksesta ja pikkuhiljaa voi pidentää lenkkejä. Jo tässä on kotona nyhjättykin.

Toiseen silmään tiputetaan joka päivä tulehduksia estävää lääkettä. Tätä se nyt on.

Raksusta on kaiken sairastelun myötä tullut todella hellyydenkipeä. Se tulee syliin joka käänteessä, jossa vain tilaisuus koittaa ja sitä pitää rapsuttaa. Tämä on uutta entiseen verrattuna. Pahimpaan kipuaikaan silitys selkeästi auttoi kipuun ja hellyydenkipeys jäi sille ominaisuudeksi. <3

Perhanan rakki

On päiviä, jolloin Raksu täyttää Rakki-lempinimensä varsin hyvin. Kuten tänään kun se oli varastanut pöydältä ison pätkän makkaraa ja puolen kilon köntin juustoa. Koira on ollut hyvin tyytyväinen koko päivän, eikä kotijoukot huomanneet mitään. Hoh hoijaa!

Nyt alkaa näkyä Raksun sairausloman seuraukset. Selväähän se on, että likka haluaisi jo ulos ja lenkille ja vapaana temmeltämään, mutta kun sitä ei voi vielä päästää. Kaikki ylimääräinen saa silmän vuotamaan ja se pitää saada ensin paranemaan.

Eikä juoksu yhtään helpota tilannetta vaan hormonihuuruissaan koira ei näe eikä kuule kun vetää hajujen perässä. Mietin jo, josko se poistoleikkaus meni vähän syvemmältäkin aivojen puolelta??

Kyllä käy hermon päälle sekä koiralla että omistajalla. Päivä kerrallaan...

Paranemista havaittavissa

Kuudes päivä leikkauksen jälkeen ja turvotus alkaa selvästi laskea. Silmän paikka ei nouse enää ylös silmästä vaan alkaa tasoittua. Vuotoa on vielä vähän, enkä tiedä kauanko se kestää. Toivottavasti ei enää kauan.

Raksun on vaikea ymmärtää olevasa sairaslomalla. Mistä se sen nyt tajuaisikaan. Raksu haluaisi tehdä selkeästi pidempiä lenkkejä, leikkiä ja riehua muiden kanssa, mutta toistaiseksi nämä on vielä ollut pakko estää.

Raksu on sopeutunut jo hienosti elämään yhden silmän kanssa. Se on ollut ennenkin kova tyttö jäljestämään, mutta nyt tuntuu, että se käyttää nenäänsä entistäkin enemmän. Ilmavainut ovat lisääntyneet. Osin kasvanut kiinnostus toisia koiria kohtaan selittyy ehkä juoksulla?

Normipäivä

Neljäs päivä leikkauksen jälkeen. Silmä (tai miksi sitä nyt nimittää? Kuoppa?) vaikuttaa suht kivuttomalta, ainakaan se ei häiritse Raksua eikä se yritä raapia sitä. Kipulääke on ilmeisen tehokas myös.

Olen antanut Raksun olla jonkin verran ilman kauluria, että se saa puhdistettua itseään juoksun takia. Ei huvittaisi enää lisäongelmat takapäässä kun edessäkin on tekemistä.

Meidän silmienhoito-ohjelmaan kuuluu tällä hetkellä:
Aamuruoka, jonka yhteydessä antibiootti. Sitten pissalenkki, neulotun silmän putsaus Betadinella, tippa oikeaan silmään ja kipulääke.

Päivällä putsaan neulotun silmän aina ulkoilun jälkeen.

Iltapäivällä/illan suussa taas antibiootti ruoan yhteydessä ja kipulääke.

Silmä näyttää, hmmm voiko sanoa siistiltä, kun ottaa huomioon, että karvat on sen ympäriltä ajettu pois, silmässä on 5 tikkiä ja yläluomessa mahtava mustelma. Olosuhteisiin nähden siistiltä, ehkä?

Tietojen lähteillä

Tämän päivän olen pitkälti istunut koneen ääressä tutkimassa Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmää sekä Svenska Kennelklubbenin vastaavaa järjestelmää. Voi pojat, ei hyvältä näytä.

Jos moni silmäsairaus on resessiivinen eli tarvitsee esiintyäkseen geenin sekä äidin että isän puolelta niin voisin jopa väittää, että meillä on paha ongelma Suomessa entlebuchien keskuudessa. Kanta on suppea ja sairaita koiria on käytetty jalostuksessa.

Olen kerännyt suomalaisten ja ruotsalaisten buchien silmäsairaustuloksia Exceliin. Jos kiinnostaa, laita viestiä vaikka kommenttikenttään.

Minä käyn seuraavaksi selvittämään, onko makroblepharonillla, kataraktalla ja goniodysplasialla tekemistä keskenään.

Huono päivä

Tänään on paranneltu silmää, käyty pari kertaa pihalla, ja Raksu on saanut olla mukana touhuissa kotona. Se alkaa olla kohtuullisen näppärä pottansa kanssa, jopa sohvalle pitäisi päästä se päässä.

Raksu siis paranee hienosti, mutta mammalla on kestämistä. Mitä sitä kaunistelemaan, etten jaksa enää kuunnella voivotuksia koiran kohtalosta. Onhan se ikävää ja on mukavaa, että myötätuntoa löytyy.

Mutta siitä en tykkää, että silmänpoistosta tehdään kahvipöytädraamaa. Koira ei ole ihminen, eikä menetys ole sille niin suuri kuin voisi kuvitella, jos kyseessä olisi ihminen. Ei koira osaa ajatella elämäänsä eteenpäin, se elää tässä ja nyt.

Joten please, turhan sääliminen ja juttujen levittäminen meidän koirasta riittää jo. Minulta menivät tulevaisuuden harrastussuunnitelmat, pentuhaaveet ja rahaa perhanasti, joten säälikää sitten vaikka sitä, jos tarvitsee jotain sääliä.

Koittakaa kestää tämäkin purkaus niin minä koitan kestää teitä. ;)

Täällä maa, kuuleeko kuu?

Raksu on tämän päivän treenannut kaulurin kanssa olemista ja liikkumista paikasta toiseen. Ensin se päätti, että kyseinen kapine on suoraan sieltä ja syvältä, eikä liikkunut kauluri päässä lainkaan. Tein sille namivanan, jota seuraamalla se totutteli vaihtamaan paikasta toiseen ja rohkaistui kävelemään. Ulkona olemme käyneet ilman kauluria, sillä se on muuten täynnä lunta.

Silmä hieman vuotaa verta, etenkin ulkoilujen jälkeen. Olenkin pyrkinyt pitämään koiraa nukkumassa melko paljon, sillä itse se ei malta mennä lepäämään. Paitsi pöydän alle sen piti välttämättä tunkea potta päässä tuolin jalkojen välistä pujotellen. Fiksu tyttö.

Huomasin myös, että Raksu osaa peruuta-sanan. Se jäi jumiin oven karmien ja sänkymme väliin, jolloin pyysin sitä peruuttamaan ja tyttöhän peruutti! En ole tietoisesti sitä opettanut, mutta näköjään on peruuttamista tullut komennettua aiemminkin. Muutenkin koiralle täytyy alkaa opettaa erinäisiä sanoja kuten portaat, oikea, vasen etc. tulevaisuuden varalle. Ja pitäisi keksiä sopiva haju jolla merkata huonekaluja ja kulmia, jotta se ehdollistuu väistämään asioita ja tavaroita hajun perusteella.

Kohta on ruoka- ja lääkeaika. Raksulla on 10 päivän antibioottikuuri ja se saa särkylääkettä kahdesti päivässä.

Hyvä tästä tulee.

Herkkuja mulle??

Pystyssä jo tänä aamuna.

Yö meni hyvin. Raksu nukkui koko yön siinä kohtaa pedissä, johon illalla jäi. Se ei tykkää yhtään potasta päässä, joten annan sen nyt hetken jaloitella valvottuna ilman sitä. Kerjääminen onnistuu yksisilmäisenäkin. :)

Pottapää nukkuu

Nyt on kotiuduttu operaatiosta, joka meni hyvin. Raksu nukkuu vielä höyryjä pois päästä, mutta häntä heilui jo kun kävelin ohi. Kuva on hämärä, mutta en viitsinyt laittaa lisää valoa.

Jännä päivä

Raksu tuijottaa minua kysyvästi suurilla silmillään ja ihmettelee miksei saa ruokaa. :)

En jaksa enää olla harmissani ja surullinen silmän puolesta, se on jo mennyttä. Tuhat kertaa tärkeämpää on nyt saada koira kivuttomaksi ja onnelliseksi. Näyttelyreissut ovat ohi meidän osalta, mutta onneksi on paljon muita juttuja, joita koiran kanssa voi tehdä. Eilen otin pari tottisliikettä ja Raksu oli onnellinen kun se huomasi, että silmästä huolimatta se osaa ja pärjää. Häntä heilui iloisesti pystyssä kun se tutki maastoja.

Kävin jättämässä Sennenfoorumiin kysymyksen buchien glaukooman yleisyydestä, mutta tähän mennessä kukaan ei ole vastannut. Joko tautia ei ole bucheilla ollut (eli meidänkin saattaisi olla sitten traumaperäinen?) tai siitä ei haluta puhua. Mikäli kyse on jälkimmäisestä, se on minusta järjetöntä. Pieni rotu on syytä pitää mahdollisimman terveenä käymällä avointa ja rakentavaa keskustelua. Raksu ei ikinä tule nyt pentuja saamaan ja luultavasti leikkautan sen kun on sopiva ajankohta. Näin on kasvattajankin kanssa sovittu.

Jos olet kuullut buchien glaukoomatapauksista, olisi kiva jos jättäisit kommentin tänne tai Sennenfoorumille. Kerron sitten sähköpostiosoitteeni kysyjille suoraan ja voimme jatkaa keskustelua sitä kautta. Tänne en viitsi sitä laittaa, ettei tule miljoona roskapostia...

Näillä sitten mennään

Eilen illalla, sunnuntaina, Raksun silmä pullistui selvästi lääkityksestä huolimatta. Aamulla ajoin suoraan kahdeksalta Porvooseen Eläinlääkäriasemalle, jossa on töissä silmätautien erikoislääkäri Tarja Kolisoja. Sain ajan klo 10:ksi ja tuomio oli:

Akuutti glaukooma, luultavasti perinnöllistä, koska kyseessä on näin nuori koira. Silmänpaine oli 53 ja pullotus johtuu silmän sisäisen rakenteen tuhoutumisesta. Silmä on mennyttä, sokea ja poistetaan keskiviikkona, jolloin se ei ole enää kipeä. Oikean silmän paine oli normaali, 11, ja sen virtaukset tutkitaan myös keskiviikkona. Ettei sokeutuisi koira kokonaan.

Lääkitystä jatketaan keskiviikkoon saakka. Toivon sydämestäni, ettei kipu ole vaikuttanut Raksun pääkoppaan ja että se sopeutuu pian elämään yksisilmäisenä. Nyt se on selkeästi varautunut ja epäluuloisempi kuin ennen, koska tilanne on sille hämmentävä kaikin puolin. Raksusta tuli kiva kotikoira, jonka kanssa varmasti jatketaan jäljestystä yms. mukavaa keväällä kun arvet ovat parantuneet. Muille buchin omistajille suosittelen silmän virtauskulmien tutkimista ennen pennuttamista. Ettei tauti ainakaan leviäisi laajemmalle Suomessa rodun sisällä.

Sunnuntaifiilikset

Meidän päiviä täyttävät tällä hetkellä silmän lääkitys ja eläminen sen kanssa. Maxitrol-tippa tiputetaan 6 krt vuorokaudessa 4 tunnin välein (myös yöllä)... Cosoptia 3 krt / vrk ja Xalatan 2 krt / vrk. Mamma alkaa olla väsynyt yöllisten heräilyjen jälkeen, mutta toivottavasti tämä ei kestä kauan.

Kuvasta näkyy silmän tila tällä hetkellä. Värieron takia on hieman paha sanoa, onko silmä turvoksissa, mutta kivasti se jo pysyy auki.

Huomenna seuraava kontrolli.

Juoksukin alkoi

Että sitten juoksunkin lykkäsi tähän hässäkkään.

Kaikesta huolimatta Hyvää (parempaa?) Uutta Vuotta 2011 kaikille haukuille ja omistajille!