Tikkien poisto meni hienosti ja nyt vain kasvatellaan karvoja takaisin. Silmä umpeutui hienosti ja pikkuhiljaa olemme lopetelleet Raksun sairaslomaa. Lenkit pitenevät ja pääsemme taas touhuamaan
Raksu on pitkälti oma iloinen itsensä. Se on tottunut hienosti silmättömyyteen ja törmäilee harvoin. Etäisyyksiä sen on vielä vähän vaikea hahmottaa ja se juoksee useasti päin kun tulee luo.
Tänään iltalenkillä kävelimme hämärämmän pätkän läpi, jossa ei ole katuvaloja. Pimeys sai selkeästi Raksun reagoimaan ja se tunsi itsensä epävarmaksi. Se alkoi haukkua ja paimentamalla pysäyttämään minua. Eli pimeisiin paikkoihin pitää mennä enemmän kävelemään, jotta Raksu ymmärtää saavansa turvaa ihmisestä, jos se itse tuntee itsensä epävarmaksi.
Pitkä tie siis edessä.
No comments:
Post a Comment