Täällä maa, kuuleeko kuu?

Raksu on tämän päivän treenannut kaulurin kanssa olemista ja liikkumista paikasta toiseen. Ensin se päätti, että kyseinen kapine on suoraan sieltä ja syvältä, eikä liikkunut kauluri päässä lainkaan. Tein sille namivanan, jota seuraamalla se totutteli vaihtamaan paikasta toiseen ja rohkaistui kävelemään. Ulkona olemme käyneet ilman kauluria, sillä se on muuten täynnä lunta.

Silmä hieman vuotaa verta, etenkin ulkoilujen jälkeen. Olenkin pyrkinyt pitämään koiraa nukkumassa melko paljon, sillä itse se ei malta mennä lepäämään. Paitsi pöydän alle sen piti välttämättä tunkea potta päässä tuolin jalkojen välistä pujotellen. Fiksu tyttö.

Huomasin myös, että Raksu osaa peruuta-sanan. Se jäi jumiin oven karmien ja sänkymme väliin, jolloin pyysin sitä peruuttamaan ja tyttöhän peruutti! En ole tietoisesti sitä opettanut, mutta näköjään on peruuttamista tullut komennettua aiemminkin. Muutenkin koiralle täytyy alkaa opettaa erinäisiä sanoja kuten portaat, oikea, vasen etc. tulevaisuuden varalle. Ja pitäisi keksiä sopiva haju jolla merkata huonekaluja ja kulmia, jotta se ehdollistuu väistämään asioita ja tavaroita hajun perusteella.

Kohta on ruoka- ja lääkeaika. Raksulla on 10 päivän antibioottikuuri ja se saa särkylääkettä kahdesti päivässä.

Hyvä tästä tulee.