Huono päivä

Tänään on paranneltu silmää, käyty pari kertaa pihalla, ja Raksu on saanut olla mukana touhuissa kotona. Se alkaa olla kohtuullisen näppärä pottansa kanssa, jopa sohvalle pitäisi päästä se päässä.

Raksu siis paranee hienosti, mutta mammalla on kestämistä. Mitä sitä kaunistelemaan, etten jaksa enää kuunnella voivotuksia koiran kohtalosta. Onhan se ikävää ja on mukavaa, että myötätuntoa löytyy.

Mutta siitä en tykkää, että silmänpoistosta tehdään kahvipöytädraamaa. Koira ei ole ihminen, eikä menetys ole sille niin suuri kuin voisi kuvitella, jos kyseessä olisi ihminen. Ei koira osaa ajatella elämäänsä eteenpäin, se elää tässä ja nyt.

Joten please, turhan sääliminen ja juttujen levittäminen meidän koirasta riittää jo. Minulta menivät tulevaisuuden harrastussuunnitelmat, pentuhaaveet ja rahaa perhanasti, joten säälikää sitten vaikka sitä, jos tarvitsee jotain sääliä.

Koittakaa kestää tämäkin purkaus niin minä koitan kestää teitä. ;)