Lapsia ja lapsenmielisiä aikuisia

Raksu täyttää tänään 13 viikkoa ja on aikamoinen viikari. Tai sanotaanko utelias kaiken liikkuvan ja liikkumattoman suhteen. Jokaista juttua pitää ainakin vähän maistaa tai paimentaa.

Paimennusvietti tuntuu olevan Raksulla hyvin vahva, eikä sitä voi ainakaan yllyttää yhtään lisää.
Käytännön ongelma tästä on naapurustomme lapset, jotka ovat Raksun hyviä ystäviä. Nyt kun Raksulla alkaa olla jo jonkin verran kokoa, vauhtia ja voimaa, ei jahtaamisleikki olekaan kivaa kun pienet hampaat pureutuvat näykkimään pohkeeseen ja puntteihin.

Olen jo aiemmin kieltänyt omia ja muiden muksuja juoksemasta meillä etenkin sisällä mutta myös ulkona Raksun läsnä ollessa. Tämän lisäksi viime aikoina minun on ollut pakko rajoittaa myös pihallamme vierailevien lasten määrää, sillä muuten en ehdi pitää Raksua kiinnostuneena minusta ja leikeistämme juoksevien lasten sijaan. Meno onkin ollut aikamoista, kun minä huidon, huudan ja leikin pallolla Raksun kanssa mukuloiden juostessa ja meuhatessa ympärillä. :D

Eikä pidä ymmärtää väärin. Haluan toki, että lapset leikkivät Raksun kanssa, ja että toimeen tullaan puolin ja toisin. Leikkien tulee vain olla nyt sovittuja ja Raksulle sopivia. Jos vahinko sattuu, on väärin syyttää koiraa, jos sille ei ole opetettu, mitä se saa tehdä ja mitä ei. Vieteilleen se ei voi mitään. Ja onneksi voin tarvittaessa laittaa myös Raksun aitaukseen, mutta koira ei voi viettää siellä koko päivää ja silläkin on oikeus välillä olla myös vapaana omalla pihallaan.

Tätä tämä on nyt muutaman viikon, ennen kuin saadaan vähän järkeä koirulin päähän ja se oppimaan, että lapset ovat kivoja leikkikavereita vaan ei leluja.

Treeneistä vielä vähäsen; olemme harjoitelleet ainakin luoksetuloa, joka sujuu hienosti, kun ei ole liikaa häiriötekijöitä ympärillä ;) sekä muita peruskäskyjä. Istuminen ja pysähtyminen käskystä ovat myös hallussa niin hyvin kuin pentukoiralta nyt voi olettaa. Noutamista olemme kokeilleet vähän ja seisomista, ja niissä voisi olla seuraava työmaa.