Sydämentykytyksiä

Talvi ja joulu tulivat tänne Etelä-Suomeenkin. Eilen, jouluaattona, kävimme lasten kanssa mummilassa ja mäessä peuhaamassa lumessa joulupukkia odotellessa. Raksu paineli mukana siinä kun toisetkin lapset. Kivaa oli!

Lumesta löytyi myös kaikenlaista kivaa tai sitten Raksu etsi vain kadonnutta kesää. :)

Toissapäivänä, aatonaattona, Raksu järjesti mammalle todellisia sydämentykytyksiä häviämällä talvi-iltaan. Sytyttelin kynttilöitä ja Raksu oli vapaana pihalla kanssani. Kun sain kynttilät laitettua kävin etsimään koiraa, jonka kanssa minun piti lähteä lenkille. Vaan koiraa ei näy missään.

Huutelin, ei mitään. Huusin uudelleen, ei mitään. Naapuritkin jo kiinnittivät huomiota etsimiseeni ja kävinkin kysymässä, ovatko he nähneet koiraa. Eivät olleet, joten tielle se ei ainakaan ollut mennyt. Ennen kuin lähdin etsimään koiraa kauempaa, kävin huikkaamassa lapsille, että ottavat koiran sisään, jos se tulee pihaan ja soittavat minulle.

Viimeiseksi mieleeni juolahti, että käyn takapihalla kutsumassa, jos Raksu olisi vaikka lähtenyt jäniksen perään. Ja sieltähän se rontti luimistellen löytyi - tyhjentämässä linnunruokia. Sama juttu näköjään koirilla ja lapsilla, ovat hyvin hiljaa kun ovat pahanteossa. :)

Viimeisen lintulaudalta varastetun leivänkannikan Raksu jemmasi peräkärryn alle. Ja sitten pääsimme viimein iltalenkille sydämentykytysten jälkeen.

Hyviä pyhiä ja joulunjatkoja kaikille Raksun ja mamman kavereille!