Karvainen juttu

Koska entlebuchinpaimenkoiria on Suomessa vain satakunta, se ei ole kovin tunnettu rotu. Usein koiran kanssa liikkuessa minulta tullaan kysymään koiran rotua ja tietoja siitä. Samoin voisin kuvitella, että tänne blogiini eksyy lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita rodusta.

Kerronpa siis teille yhden tosiasian arjestamme. Kun talvella on pakkasta kaksikymmentä astetta ja toukokuussa vastaavasti saman verran plussaa niin koira vaihtaa turkista toiseen melko tehokkaasti.

Karvaa on joka paikassa paitsi itse koirassa. Itse asiassa Raksulla on kaulassa jo kaljuja alueita, koska se on tiputtanut KAIKEN alusvillan pois. Ja sitä irtoaa vielä lisää. Viime lauantaina imuroin kodinhoitohuoneen laattalattian, jossa karvat näkyvät ja pyörivät, kolme kertaa ja siitä huolimatta illalla oli sen näköistä kuin tilassa ei olisi imuroitu viikkoon. Reipas ravistus ja karvaa on taas joka puolella.

Eli rotua harkitseville tiedoksi, vaikka buchin turkki on helppohoitoinen ja karva pehmeä, niin kyllä se teettää myös (siivous)työtä. Epätoivoissani ostin myös paljon kehutun Furminatorin. Se on ihan ok, jos on pohjavillaa, mitä poistaa. Mutta kuollutta ja vaihtuvaa (pentu)päällyskarvaa sillä ei saa vaan kumisuka on siinä parempi.

Että kaljulla koiralla näyttelyyn taas sunnuntaina, jee. Eipä ois tätä arvannut vielä maaliskuussa kun ilmoittauduin hankien keskellä...