Sovin eläinlääkärin (Tarja Kolisoja, joka on erikoistunut silmiin) kanssa, että jatkamme toistaiseksi lääkityksellä. Verkkokalvo on alkanut rapistua silmästä kun äkillisesti kohonnut paine vaurioitti silmän sisäosia. Tämä tarkoittaa sitä, että silmä ei toimi enää normaalisti, vaikka Raksu jotain näkeekin. Lääkitys siirtää sokeutumista ja koira ehtii tottua tilanteeseen paremmin näön huonontuessa pikkuhiljaa.
Lääkityksen lisäksi eläinlääkäri lupasi vielä konsultoida silmäspesialisti Sari Jalojärveä, joka on tehnyt silmän laserointileikkauksia koirille. Olen ymmärtänyt, että leikkauksessa vaikutetaan silmänesteen virtaukseen silmän sisällä. Vähemmän nestettä, vähemmän painetta, mikäli kammiokulma toimii edes jotenkin. Tämä olisi pieni toivonkipinä Raksulle, että se saisi pitää osittaisen näkökykynsä vielä jonkin aikaa eteenpäin. Sari on tämän viikon lomalla, mutta toivottavasti palaa asiaan ensi viikolla.
Helppoa tämä ei ole. Koska Raksulle pitää laittaa tippoja 4 krt päivässä, se on kulkenut mukanani töissä. Tai itse asiassa molemmat koirat ovat. Onneksi ne viihtyvät autossa ja nukkuvat nätisti päivät. Mutta tilanne vaatii minulta erityisjärjestelyjä päivittäin ja siitä syystä olisi jo helpottavaa saada tilanteeseen jokin ratkaisu. Vaan päivä kerrallaan mennään, vielä me pärjäämme näin.
Tänään kun heräsimme, oli satanut lunta. :) Raksu oli touhuissaan ja oli ihana katsella sen intoa, kun ei yhtään tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muru oli enemmän hämillään kuin iloinen lumesta, mutta kyllä sekin kiinnostui lunta tutkimaan.
No comments:
Post a Comment