Raksu oli niiiin onnellinen päästessään juoksemaan ja leikkimään. Se haukkui kimeää "pentuhaukkua" eikä yhtään sille tyypillistä komentamista vain siksi, että siitä oli niin kivaa.
En antanut Raksun juoksennella kovin kauaa, ettei haava alkaisi vuotamaan, ja loppumatkan Raksu käveli hihnassa.
Muuten toipuminen on mennyt hyvin ja haava näyttää siistiltä.
Sisällä meillä on opettelun kohteena peesaamisen lopetus. Eli Raksulla on ollut tapana kävellä minun perässäni sisällä koko ajan ja joka paikkaan. Näkevän koiran kanssa se ei haitannut, enkä ole edes tajunnut sen tekevän niin. Vaan sokean koiran kanssa elämä onkin hankalampaa kun kantapäillä on koko ajan koira, joka ei näe väistää. Muutama törmäys on tullut ja olen jättänyt Raksun oven väliin kun en vain itse tajua koiran olevan perässä. Huoh. Eli opetus; älä anna koiran peesata vaan opeta se pienestä rauhoittumaan omiin touhuihinsa sisälläkin.
No comments:
Post a Comment